Retriitti

Retriitti-sana tulee Wikipedian mukaan latinan sanasta retraho, noutaa takaisin, ja ranskan sanasta retrait, vetäytyminen.

Tuntuu sopivalta. Vetäydyin ja hain jotain takaisin.

Olin nimittäin sielukodossani kirjoitusretriitissä muutaman päivän. Eli mökillä. Menin sunnuntaina, tulin torstaina. Olin yksin. Ilman nettiä, ilman televisiota, ilman mitään muuta tekemistä kuin kirjoittaminen, lukeminen ja luonnon tarkkailu. Ylen radiokanavaa kuuntelin, kun jossain vaiheessa tuli ihmisseuraa ikävä.

Helmet puissa sateen jälkeen.
(c) J.S. Meresmaa

Kevät on ihan parasta aikaa luonnon tarkkailemiseen. Kaikkialle pääsee (ainakin kumisaappain!) ja kaikenlaista näkee. Sää vaihtelee mielenkiintoisesti ja arvaamattomasti -- sain osakseni niin auringonpaistetta, lunta, räntää, vettä kuin hurjan myrskytuulen. Eläimet liikkuvat kumppaneita ja ravintoa hakemassa.

Heti tuloiltana minua kävi tervehtimässä hirvi. Kuuden peuran lauma ilmestyi uskollisesti kahdeksan tienoilla nauttimaan maasta törröttävistä vehreistä oraista. (Myöhemmin niitä kävi vain neljä.) Järvellä on tuttuun tapaan joutsenpariskunta. Myös telkkiä, joita kesemmällä harvoin näkee. Kuikkiakin toki. Metsäjäniksiä hyppelehti pihassa ainakin kaksi: toinen ruskea, toinen vielä kovin valkoinen.

Ja kurjet!

Niiden uskomattoman hienoja huutoja olen kuullut aiempinakin vuosina, mutta tähän lähipellolle ne eivät ole uskaltautuneet. Nytpä ne siinä olivat, heti ensimmäisenä aamuna sain ihastella kurkitanssia aivan läheltä. Sielukoto toivotti tervetulleeksi. Tuli ihana, lämmin olo. Siunattu.

Kurjet. (c) J.S. Meresmaa

***

Olen kirjoittanut aivan hurjasti. Viikon edestä kolmessa päivässä. Ergonominen löytö oli keinutuoli: sitä en ole tajunnut ennen kokeilla. Viltti syliin, läppäri tyynylle syliin, kyynärpäät  käsinojille lähelle kylkiä, tyyny myös niskan taakse ja voilá! Siinä keikutellessa oli mukava välillä katsella järvelle ja kuunnella lintukonserttia, joka iltapäivän hiljaista hetkeä lukuun ottamatta on tauoton. Tekstiä syntyi kuin itsestään, eivätkä ranteet väsyneet.

Kauris, vaikka peuraksi niitä kutsunkin.
(c) J.S. Meresmaa

Oli nautinnollista elellä täysin oman kropan rytmin mukaan: heräsin kun aamu alkoi kajastaa, iltapäivisin tuli tarve ottaa tunnin torkut. Nukkumaan menin yhdeksältä. Iltapäivätorkut ovat muuten jotain, mikä ainakin minulla kielii kuormittavasta aivotyöstä: tarinaa kirjoittaessa ei usein hahmota, miten paljon oikeastaan tekeekään töitä. Tarinan kirjoittaminen on paljon enemmän kuin sanojen kirjoittamista.

Retriitti oli niin onnistunut, että menen sinne näillä näkymin uudestaan ensi viikolla.

Kevätauringossa lintuja, rakkautta

Tänään olen työstänyt Naakkamestarin viimeisen taittovedoksen kuosiin, eli lukenut sen vielä yhden kerran tarkkaan läpi ja lähettänyt loput korjausmerkinnät eteenpäin kustantamoon. Seuraavaksi onkin painokoneiden aika.

Koska päivä on ollut ihan julmetun upea ja lämmin ja täynnä lintuja, piti lähteä vähän metsäilemään työskentelyn vastapainoksi. Katsokaa noita punaisia kanukoita, miten ne hohtavat koivujen välissä taivasta vasten! Pahkaparvekkeet odottavat pieniä auringonpalvojia, kosket kuohuavat kiirettä joka ei ole kiirettä, liikettä joka ei vie minnekään vaan soljuu loputtomalla voimalla kuin aika. Silmut notkuavat varjokohtien jäitä vasten, lunta ei täällä näe, sinivuokot ovat syöneet kaiken.

Metsäilijän on hyvä istahtaa virran äärelle, haistaa heräävä luonto. Lintujen ilon tuntee iholla -- ei vain laulua, vaan rakkautta. 

(c) J.S. Meresmaa

 (c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

Kadottama syksyn katalogissa

Myllylahden syksyn 2016 kirjakatalogi on ilmestynyt!

Se on luettavissa täältä.

Kävin, puhuin, palasin -- kuvien kera

Popcult-viikonloppu oli rankka mutta antoisa. Paneelikeskustelut, joissa olin osallisena, olivat hyvin mielenkiintoisia ja avarsivat omiakin näkemyksiä aiheista. Kultsalla kävi melkoinen vilske, ja oli ihana bongailla tuttuja hahmoja ja ihastella nerokkaita asuoivalluksia. Rey! Imperator Furiosa! Kiki!

Kikin kohdalla höpsähdin ja iski ankara fanityttökohtaus. Oli siis pakko tunkea yhteiskuvaan. Kiitos sekä Kikille että kuvan ottajalle! You made my day. <3

Dalek tanssi hehkeissä väreissä. Ikuistin sen Dr. Frank N. Furterin eturaajojen kanssa.

(c) J.S. Meresmaa

Osuuskumman myyntipöydän takana päivystysvuorossa ihana Magdalena Hai! Kumma kirjallisuus kävi kaupaksi mukavasti.

(c) J.S. Meresmaa

Lauantai-iltana edustus- ja esiintymispäivän jälkeen juhlistimme porukalla Silintereitä ja siipirattaita -antologiaa Steam Hellsingissä kokoonpanolla, joka oli jotakuinkin tämä:

(c) Popcultin kuvauspalvelu, Taino

Huomatkaa Kummalinnun sinisävyiset sulat.

Kiitos kaikille, jotka olitte osallisena hienossa viikonlopussa!

Popcult ja julkkareita

Kiva keväinen viikonloppu tiedossa sekä esiintymisen että kirjajulkkareiden muodossa!

Ensinnäkin on loppuunmyyty Popcult, jossa me Osuuskumman porukan kanssa touhuamme:

Toiseksi juhlistamme vapaamuotoisesti kolmannen steampunk-antologian, Silintereitä ja siipirattaita, ilmestymistä Steam Hellsingissä klo 19 alkaen. Antologiaa on saatavilla paikan päältä.

Muutama blogiarvio kyseisestä opuksesta onkin jo ilmestynyt:

"Kokoelman novelleissa on teeman mukaisesti jotain hyvin suomalaista, ja samalla ne ovat universaaleja ja rajat ylittäviä. Novelleihin kannattaa ehdottomasti tutustua, jos ei genre vielä ole tuttu – ja silloinkin, kun on, sillä näissä tarinoissa totisesti riittää mutusteltavaa, ihmeteltävää ja ihasteltavaa." 

- Eniten minua kiinnostaa tie

"Silintereitä ja siipirattaita saa lukijan odottamaan lisää samanlaista, hienoa suomalaista höyrypunkia. Jos olet lukenut aikaisemmat antologiat Koneita ja korsetteja ja Höyryä ja helvetinkoneita, suosittelen lämpimästi lukemaan myös tämän kolmannen antologian. Ja mikäli et ole lukenut aikaisempia antologioita, suosittelen lämpimästi lukemaan kaikki kolme."

- Mustien kansien metsä

***

Nähdään Hellsingissä!

Birdy

Hyvää IBBY:n kansainvälistä lastenkirjapäivää!

Minulta kysytään usein, mitkä ovat lempikirjojani, mutta aina tähän vastatessa unohtuu jokin tärkeä kirja. Se turhauttaa, mutta ei ole mitenkään poikkeuksellista, sillä ihmisen muistihan ei toimi niin, että meillä olisi aivoissamme lokero "Lapsuuden lempikirjasi". Ei, lukumuistot palloilevat samalla assosiaatioiden merellä kuin muutkin muistomme. Toisinaan ne nousevat esiin hyvinkin sattumanvaraisesti.

Monet suurimman vaikutuksen tehneet kirjat ovat juurikin lastenkirjoja, sillä ensimmäiset lukukokemukset ja tarinaan tempautumiset korostuvat merkitykseltään. Ne ovat Ensimmäisiä Kertoja.

Eräs kirja, jonka aina unohdan mainita, on William Whartonin Birdy. Se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, mutta en ole lukenut sitä aikuisiällä uudestaan. Pitäisi. Muistan edelleen hyvin kirkkaasti päähenkilön sinnikkyyden ja hänen harjoittelunsa lihastensa kasvattamiseksi. Ja sitten tietenkin ne linnut. Minulla oli undulaatteja. Oli helppo samaistua lintujen kieltä ja maailmaa opettelevaan päähenkilöön.

Löysin kirjan muistoistani, kun lapsuudenkotiani tyhjennettiin muuton vuoksi. Kirja tupsahti pehmeänä käteeni, ja samassa muistin hetket kirjan parissa, sen tunteen kun lukee niin kiehtovaa ja jännittävää tarinaa, ettei tiedä miten päin olisi. Kun lukee jotain mullistavaa. (Mullistava-sanasta on mainittava, että se on mitä mainioin. Kuvaa hyvin tunnetta, kun jokin kääntää ihmisen mullokselle: tuore, muokattu maa kääntyy vanhan, kovettuneen päälle -- samoista aineksista muovautuu uusi, kasvulle suotuisa alusta. Kaikki muuttuu, mutta vain asemoitumalla eri tavalla kuin ennen.)

(c) J.S. Meresmaa

Birdy oli minulle mullistava. Se saattoi olla yksi ensikosketuksiani maagiseen realismiin.

Tuntui jotenkin erityisen oikealta löytää Birdy uudelleen, sillä Naakkamestarissa löysin takaisin lintujen pariin. Ehkä se siksikin tuntui jonkinlaiselta kotiinpaluulta.

Taivaalla on linnun jälkiä
eikä yhtään mitään;
jokin eli, lähti
ja jätti jotain.

 - William Wharton, Birdy (s.5)