27.5.2014

Höyryrunoutta, #1.


(c) J.S. Meresmaa

Kesän viettelyksessä ja päivätöiden puristuksessa etsiskelen keinoja kanavoida tulvahduksia, joiden vallassa tekee mieli luoda kaikkea ihanaa, kummallista ja virkistävää ja vallatonta, mutta väsymys iskee aina pahimmalla hetkellä ja aika tuntuu karkaavan. On löydettävä matalan veden syöttejä, joilla houkutella piileskelevä luovuuden pirulainen esiin. Runo-ohjelmaa steampunk-bileisiin rakennellessani havaitsin, että irtonaiset sanat asettuivat kuin itsestään ajatuksiksi, tunnelmiksi ja tarinoiksi -- väsyneenäkin. Siispä aloin leikitellä steampunk-runojen rakentamisella, vaikka en tiedä runoudesta tuon taivaallista. (Onko muuten olemassa jotakin Runous for Dummies -opusta, joka ei olisi teoreettinen tai vain runouden kaanonia esittelevä, vaan enemmän kannustava, leikkisä tee-se-itse/ymmärrä-ainakin-nämä -henkinen teos?)

Kuvan runo tekstinä:

Viiksekäs neiti, 
aina petollinen. 
Taskunauriiden absinttinen haju
                           vihreä muisto.
Ylitä kalpeus. 
Kaiken paljastava leikki. 
Kapina 
           kunnes 
                    metallin tuntu,
                    katoava tahto. 

Punainen lumi kiiltää.
Kuparinen sudenkarva.
Jään kylmyys
                           kaukaisin häive.

***

Minulle muodostui hyvin selkeä kuva hetkestä, paikasta ja tunnelmasta, kun loin tätä. Sormia alkoi syyhyttää taustakertomus ja tapahtumat, jotka johtivat runon hetkeen. Olisi kiehtova tietää, miten se aukenee muille!

25.5.2014

Häiritsevää, mutta miksi? (Ajatuksia prostituutiosta)

Katselin Yle Areenalta BBC:n dokumentin "Billie Porter: Hyvä paha prostituutio" ja jäin miettimään, mikä siinä minua häiritsi -- ja häiritsee yhä.

Kuulun sukupolveen, jolle seksistä puhuminen ei tuota ongelmia ja jonka mielestä avoimuus on pohjimmiltaan hyvä asia. Mielestäni jokaisella on oikeus määrätä omasta kehostaan. Seksityöläisyydessä ei ole mitään vikaa tai hävettävää, jos sen on vapaasti omasta tahdostaan valinnut. Tämän ajattelutavan jakavaa sukupolvea dokumentissa lähinnä käsitelläänkin. Ja silti, kun kuuntelin nuorten brittimiesten huolettomia ajatuksia seksin ostamisen kätevyydestä ja tutustuin prahalaisen korkean tason herrasmiesklubin toimintaan, jokin aiheutti epämukavan olon. Etenkin kohta, jossa mies surkutteli, ettei tyttöystävältä valitettavasti voi vaatia "pornotähtikäsittelyä" joka ilta, aiheutti suorastaan pahoinvointia.

En keksi muuta syytä kuin esineellistämisen. Jonkin tiedostamattoman perimmäisen ajatuksen siitä, että nainen on kuin onkin tehty tyydyttämään miehen tarpeita.

Ei ole. Tulen äärettömän surulliseksi, kun huomaan uudelleen ja uudelleen sen, että naisen ajatellaan olevan vähemmän kuin ihminen, vähemmän kuin toinen elävä, tasavertainen olento.

Viime kädessä kyse on kunnioituksesta. Vaikka olen tietääkseni hetero, en silti katso jokaista vastaantulevaa miestä seksilasit silmillä, arvioi heidän ihmisarvoaan viehättävyyden perusteella tai pohdi, saisiko heiltä. Enkä kyllä tahtoisi uskoa, että jokainen mies katsoo naista näin yksioikoisesti. Mutta ilmeisesti osa katsoo, kenties jopa tietämättään. Naisen perimmäinen arvo tuntuu edelleen olevan kauneudessa -- siinä miten paljon he pystyvät miestä miellyttämään ruumiillaan.

Kauneudessa itsessään ei ole mitään väärää, sillä ei siitä nauttiminen ole välttämättä seksuaalista tai alistavaa. Mutta jos vain kaunis nainen on minkään arvoinen, ollaan pahasti hukassa.

Sivuraiteelta takaisin keskiraiteelle: dokumenttia katsoessani en voinut olla miettimättä, onko pornoteollisuus vääristänyt miesten käsitystä seksistä ja läheisyydestä ja siitä, mitä rakastelu merkitsee. Seksi ja rakastelu ovat toki eri asioita, mutta joskus tulee tunne, että ihmiset odottavat seksiltä sitä mitä vain rakastelulta voi saada.

En nimittäin usko, että todellista yhteyden ja yhtymisen tunnetta voi syntyä ilman keskinäistä kunnioitusta. Jos mies ei pidä naista muuna kuin omaa kättään miellyttävämpänä tyydytysvälineenä, rakastelusta tuskin voidaan puhua.

***

Onko seksi kaupankäyntivälineenä siis pahasta?

Ei varmastikaan yksinomaan. En suoraan sanottuna tiedä. Jos joku haluaa itseään myydä ja on tyytyväinen valintaansa, ei se ole minulta pois. Kuten sanoin, jokaisella tulee olla valinnanvapaus. Asiat harvoin ovat mustavalkoisia. Itsekin huomaan olevani asiasta montaa mieltä (niin seksin, prostituution, pornon kuin sukupuolten välisen tasa-arvon suhteen).

Mieleen kuitenkin jää jäytämään, että mitä enemmän seksi toisen ihmisen kanssa koetaan omana perusoikeutena ja asiana, joka on helposti hoidettavissa pois alta rahatukkua vilauttamalla, jotain herkkää, merkityksellistä ja ainutlaatuista menetetään. Unohtuu vastavuoroinen, perusluonteeltaan vastikkeeton läheisyys ja jakaminen.

Unohtuu se toinen ihminen.

Minkälaisia ajatuksia teillä on tästä asiasta?

24.5.2014

Tänään...

...villoja ja neulahuovutusta.

(c) J.S. Meresmaa
...helteistä kaupunki-idylliä.


(c) J.S. Meresmaa
...kukkivia puita.


(c) J.S. Meresmaa

...näyttelyn avajaiset.




...omien raapaleiden viimeistelyä, uusien kirjoittamista.




20.5.2014

Lähestyvä Tähtivaeltajapäivä sekä pieniä ansioita

Kirjailijan elo on jakomielinen sekoitus yksinäistä puurtamista mielikuvitusolentojen parissa ja julkista esiintymistä milloin minkälaisessa roolissa enemmän tai vähemmän asiallisena ja sosiaalisena. Tähän kahtiajakoisuuteen suhtaudun -- arvaatte varmaan -- kahtiajakoisesti! Se on sekä kamalan kivaa että joskus vähän kuluttavaa. Vaihtelua nyt ainakin.

Juuri kun Museoiden yön höyrypunk-hulinoista selvittiin, alkaa olla aika orientoitua seuraavaan tapahtumaan. Nimittäin Helsingissä järjestetään Tähtivaeltajapäivä kesäkuun 14. päivä. Oma poimintani ohjelmasta sisältää muun muassa:

12.15 Höyrykoneita, hammasrattaita ja korsetteja
     – Mikä steampunkissa viehättää?
    Anne Leinonen (PJ), Magdalena Hai, Markus Harju, Shimo Suntila 
13.15 Scruffians, Rhapsodies and Fantastic Dreams (engl.)
    – GoH Hal Duncan tells about his latest projects.
    Haastattelija Toni Jerrman 
16.00 Science Fiction, Fantasy and Me (engl.)
    – Authors talking about their calling and what they love about sf/f.
    Merja Polvinen (PJ), Hal Duncan, Magdalena Hai, Jukka Laajarinne 
17.00 Sankar jylhän kuusiston
    – Suomikumma on kotimaisen kirjallisuuden uusin menestystarina.
    Juha Tupasela (PJ), Anne Leinonen, Tiina Raevaara, Johanna Sinisalo

Ja sitten tietenkin iltapäivän ohjelmanumero, jonka paneelissa olen:

14.00 Rakkaudesta scifiin ja fantasiaan
    – Millaista on pienkustantajan arki?
    Tero Ykspetäjä (PJ), Erkka Leppänen (Vaskikirjat), J. S. Meresmaa (Osuuskumma), Tuomas Saloranta (Kuoriaiskirjat)

Koko ohjelma ja muut tiedot tapahtumasta löytyvät täältä: Tähtivaeltaja-päivän ohjelma. Kunniavieraana on Hal Duncan!

***

Toukokuussa on jatkunut samanlainen huhkiminen kuin huhtikuussakin. Proosa ei taivu, uutta ei synny. Päivätyö imee kaikki voimat, tai siltä se ainakin vahvasti tuntuu. Kirjoitussuunnitelmat ovat lentäneet kuumailmapallon koppaan ja sen mukana Haavemaahan. Mukavan hengähdystauon soi Stk:n novellintoimittamiskurssi, johon osallistuin Turussa vajaa pari viikkoa sitten. Eräs pöytälaatikkonovellini sai hyvin inspiroivat kommentit, joilla uskoisin osaavani hioa sen huippuunsa.

Jos uuden luominen ei onnistukaan, ainakin on käsikirjoituksia, joita valmistella julkaisuun. Se sentään sujuu ilta- ja viikonlopputöinä.


(c) J.S. Meresmaa

Esimerkiksi Ritarin ansion käsikirjoitus on nyt viimeistä pistettä myöten valmis (toivon ma), ja se on lähtenyt kustille. Pian saatte maistiaisia. Sitten onkin kesäkuu ja tarina on kaikkien halukkaiden luettavissa. Jännittävää!

18.5.2014

Steampunkbileet Museoiden yössä: eli kuinka kesäilta kuumeni höyryn mittoihin Werstaalla

Valmiina lähtöön!

(c) J.S. Meresmaa

Werstaan edustalla seitan-kebab-jono oli melkoinen. Nälkäinen punkkarimme meni viereiseen Gopalin kojuun hakemaan polttoaineensa iltaa varten.

(c) J.S. Meresmaa
Tiilipiipun juurella. Finlayson piippu on komeaa vuosikertaa 1899. Paikkaan johdattaa osuvasti Päämääränkuja. Ei siis voi eksyä, jos on päämäärätietoinen.

(c) Anni Nupponen

Vihdoin sisällä. Alkuseremoniat käynnissä. Oikeasti  höyrykonesalissa ei ollut näin hämärää. Vaikka sanotaan, että kuva ei valehtele, niin kyllä se valehtelee ja varsin sujuvasti. Jos esimerkiksi minusta näkyy ihmeellisiä  perseilypelleilykuvia, asialla on ollut epärehellinen kuvauslaite. 

(c) J.S. Meresmaa
Raapale-battle! Tämä oli kova juttu, vaikka harmillisesti mikrofonit päättivätkin kunnon työväen tapaan lakkoilla. Voittajaksi valikoitui Anni Nupposen Synkeä kertomus irtokädestä. Huisaa!


(c) J.S. Meresmaa

Höyryrunoja! Salin seinät alkoivat varsin nopeasti täyttyä mitä hienoimmista mielenmaisemista. Kuuletko ikuisuuden kaupungin rattaiden raksutuksen, kuparisiipien kimeän viuhunan?


(c) J.S. Meresmaa

Voittajaksi valikoitui Valkoisen kanin runo. Onnea!


(c) J.S. Meresmaa

Oli niin kivaa, että tämä ei voinut jäädä yhteen kertaan. Siispä tapaamisiin toisenkin kerran!

14.5.2014

Höyryhepo ja pahuuden katoava uni

Iltapuhteina on viime päivinä ollut runollisen ohjelmanumeron valmistelua tuleviin steampunkbileisiin.


Niin paljon sanoja ja mahdollisuuksia!
(c) J.S. Meresmaa

Runoja suorastaan satelee silmien eteen. Synkempiä ja...
(c) J.S. Meresmaa

...vähemmän synkkiä!
(c) J.S. Meresmaa

Tulosta, leikkaa ja leiki!

Ihanaa luomista väsyneelle mielelle.

12.5.2014

Steampunkbileet Höyrykonemuseossa!

Ensi lauantaina on niin nannaa, niin nannaa... Nimittäin Osuuskumma järjestää yhteistyössä Werstaan kanssa sellaiset kekkerit, että siinä tyydyttyvät niin runon, raapaleen, teatterin kuin musiikin ystäväisetkin. Täältä tulee Koneita ja korsetteja -steampunkbileet!

Tapahtuma kuuluu Museoiden yöhön ja sinne on pääsymaksu. Luvassa siis runojen rakentamista ja lopuksi kilpailu, raapale-battle, Tukkateatterin esitys Taru Luojolan steampunk-novellista Missä paikkasi, tiedätkö sen?, DJ Disco Mutantin soittamaa aihepiiriin sopivaa musiikkia sekä kirjamyyntiä.

Kruununa kaikelle kyldyyrille on, että saa oikein luvan kanssa pukeutua parhaimpiinsa höyrypunkin hengessä ja tavata kummallisenihania ihmisiä!

Tule sinäkin!


9.5.2014

Lumoava Lasikylä

Keskiviikkona lähdin työpäivän jälkeen Nuutajärvelle seuraamaan lasinpuhaltamista. Suomen vanhimman lasitehtaan toiminta lakkautettiin keväällä, mikä on hurjan paha uutinen pienen lasikylän tulevaisuudelle. Nuutajärvellä on puhallettu lasia satoja vuosia. Pajat ja käsityöläiset eivät ole kuitenkaan kadonneet mihinkään. Vielä siellä elellään, tehdään töitä ja ennen kaikkea taidetta.


(c) J.S. Meresmaa

Amerikkalainen maailmankuulu lasitaiteilijapariskunta Shelley Muzylowski Allen ja Rik Allen, joiden työt ovat aivan huikeita, olivat tällä viikolla vetämässä työpajaa Nuutajärven lasikylässä. Keskiviikkona yleisöllä oli vapaa pääsy seuraamaan työskentelyä lasihyteissä ja tutustumaan jo valmistuneisiin töihin.

Näin muun muassa lasisen Totoron synnyn:

Totoro pidetään "lämpimänä", jotta muovailtavuus säilyy.
(c) J.S. Meresmaa

Juuri pillistä irti leikattu Totoro kellahtaa hellästi
rukkasiin. (c) J.S. Meresmaa

Totoron lisäksi syntyi hopeinen lohikäärme:


Rik Allen, Shelley Muzylowski Allen ja lohikäärme.
Lohikäärmeen rinnassa näkyy vielä kohta, josta
se on ollut kiinni pillissä. Möykky hiotaan
myöhemmin pois.(c) J.S. Meresmaa

Lohikäärmeen pää. Sukua merihevosille, kenties?
(c) J.S. Meresmaa

Toisenlaisen toteuttamistavan luovuudelleen löytäneiden taiteilijoiden kanssa keskusteleminen on kirkastanut mieleeni sen, miten samankaltaisia polkuja tallomme. Omaperäisyys, taito, pelon voittaminen, vertailu, toimeentulovaikeudet, kilpailu, kateus, rohkeus... Samat ongelmat ja haasteet ovat eri alojen taiteilijoilla. Toki myös flow ja muut autuuden tilat ovat tuttuja. Hengenheimolaisia, kyllä.

Lasimekko. (c) J.S. Meresmaa

On upeaa päästä katsomaan elokuvia, musiikkikeikkoja, taidenäyttelyitä, teatteriesityksiä ja vaikkapa lasinpuhaltamista. Se on samalla sekä lepohetki omasta luovuudesta (ja sen vaateista) että happea tuova tuulenviri, joka kannustaa omaa liekkiä lepattamaan vahvemmin. Toisten taito ja osaaminen ja mielikuvitus laittavat omatkin rattaat pyörimään. Miten monenlaiseen luovuuteen ihminen kykenee!


Esitteitä Rikin ja Shelleyn töistä. (c) J.S. Meresmaa

Nuutajärven lasikylä on todellinen helmi Urjalan metsissä. Toivon mitä hartaimmin, että sen ainutlaatuinen henki säilyy ja niin käsityöläiset kuin taiteilijatkin pystyvät jatkamaan paikan maailmankuulua mainetta.

Niin kuin tavattoman usein kulttuurin ja taiteen suhteen on, sen arvoa on mahdoton mitata rahassa.

4.5.2014

Minä ja Ebba (eli kuinka kirjan henkilö voi tulla vastaan tosielämässä)

Vietin pitkän viikonlopun tien päällä ja piipahtelin paikoissa, joissa en ole ennen käynyt. Suomessa on ihan hirveän paljon nähtävää ja lukuisia mielenkiintoisia paikkoja. Parasta on, että niihin voi helpommin oikeastikin palata, kuten ulkomailla ollessaan usein itselleen vakuuttelee, jos ei ehdi kaikkea näkemään. (Eikä kaikkea koskaan ehdi.)

Haikon kartano. (c) J.S. Meresmaa

Hauskin yhteensattuma oli, kun Haikon kartanossa huoneeksi sattumalta valikoitui Ebba Svanströmin huone -- juuri Ebban alkuvaiheista luin Ursula Pohjolan-Pirhosen Soturin sydän -romaanista! Kas näin historiallinen fiktio lyö kättä elämän kanssa...

En ole muuten edennyt Keisari rakastaa -romaanissa kovinkaan pitkälle. Jotenkin lukemis- ja kirjoituskiintiö on ollut hetkellisesti täynnä. Siksi tämä reissukin: pään tuulettamista, uusia maisemia ja luonnossa oleskelua. Merta, historiaa ja metsiä. Eiköhän tästä saa virtaa päivätyön tuoksinaan. Se syö nyt kyllä ison osan kesästäni.


Ebban huone. (c) J.S. Meresmaa


Ebba ei kirmaillut näiden pylväiden välistä, sillä vanha päärakennus paloi 1911.
(c) J.S. Meresmaa
Ihanaa toukokuun alkua kaikille!