29.10.2013

Vuoden kovin keikka x 2

Yksi syksyn kiireisimmistä viikoista on ohi ja nyt pitäisi laskeutua takaisin kirjoittajan arkeen. Hah! Helpommin sanottu kuin tehty. Lyhyessä ajassa tapahtui nimittäin paljon jännittäviä asioita:

1. Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n myöntämä Kuvastaja-palkinto jaettiin (onnea Jenny Kangasvuo!), ja sain tietää, että Mifongin perintö oli kärkikahinoissa mukana yhdessä Katri Alatalon Karnin labyrintin, Tiina Raevaaran Hukkajoen ja Siiri Enorannan Painajaisten lintukodon kanssa. Vau!

(Palkintoon saisi muuten kivaa ennakkopöhinää, jos lyhyellä listalla olevat kirjat ilmoitettaisiin etukäteen. Nyt nämä livahtavat helposti ohi.)

Messuostokset. Mitäänhän ei pitänyt ostaa. (c) J.S. Meresmaa

2. Yövyin osan öistä bisnesluokan hotellihuoneessa, jossa ongelmaksi tuli muun muassa se, mistä kattovalo sammutetaan (muihin kun löytyi valokatkaisimet) ja mitä eri makuvaihtoehtoja Nespresso-koneen kapseleissa on. Ratkaisu valo-ongelmaan löytyi, kun aloin visioida miten avaruusaluksessa olisi homma hoidettu. Ja seinään upotettu ohjauspaneelinäyttö löytyi! Sitä sitten näppäiltiin.

Kylpyhuoneen peiliin oli upotettu tv-näyttö. Voe ihmettä.

Kun aamulla avasi silmät, ensimmäinen näky oli tämä. Katon läpi kasvanut kuultojuuri.
(c) J.S. Meresmaa

3. Palaveerasin kääntäjän kanssa Aseenkantajan kunnian tiimoilta. Saattaa hyvinkin olla, että tulevaisuudessa pienoisromaanini on saatavilla englanniksi, mutta aika näyttää, mitä tapahtuu. Mahdollisuudet ovat kuitenkin innostavat!

4. Tapasin uudet kustantajani, Myllylahden Lassin ja Niinan. Ihania, mutkattomia ja sympaattisia ihmisiä! Kävin myös pitkällä lounaalla aikaisemman kustannustoimittajani kanssa.

Mike Pohjola haastattelemassa Hannu Rajaniemeä.
Saunasta kertova osuus oli hauska!
Mike yritti myös kysyä kiperiä lämmönhaihtumisesta
painottomuuden tilassa, mutta Rajaniemi klaarasi tällaiset asiat rykimättä.
(c) J.S. Meresmaa

5. Tanssin itseni hikiseksi lauantaina Nosturissa, kun Sólstafir heitti älyttömän kovan keikan. Pidin myös lämppäristä, Beastmilkistä. Sólstafirin uusin levy, Svartir Sandar on yksi tämän vuoden parhaita musalöytöjäni. Ehkä jotkut teistä muistavat, kun postasin vuosia kesken olleesta novellikässäristä, joka valmistui lopulta yhdellä rysäyksellä -- no, juurikin Svartir Sandar -levy sai liikahduksen aikaan.

Oli muuten ihan tarpeen se talviaikasäätämisen vuoksi ansaittu yksi ylimääräinen tunti. Sunnuntaina jaksoi kahdessa haastattelussa sitten kummasti paremmin... ja ilmarosvoasukin herätti hauskaa huomiota.

Päiväunien salainen elämä -blogissa on Mifonki-haastattelustani ansiokas raportti. Kiitos, vaarna! Laitetaanpa tuo kameleonttipatsas-kuvatoive korvan taakse.

Magdalena Hai KirjaKallion haastattelussa Louhi-lavalla.
(c) J.S. Meresmaa

Kiitos myös yhteistyökumppaneille, vanhoille ja uusille tutuille, KirjaKallion energiselle väelle, kuuntelijoille, haastattelijoille, osuuskummajaisille, kollegoille, messujärjestäjille, Raisalle materiaalista, Jyrkäkselle ananasboolista, Kajaanin ritarille keskustelusta sekä heille, jotka uskaltautuivat juttusille ihan ex tempore!

25.10.2013

Kirjallisuuden teini vastaa fossiililautakunnalle

Uusimman Suomen Kuvalehden (25.10.2013) artikkeli "Romaani sairastaa" oli tällaiselle viihdekirjailijalle aika turhauttavaa luettavaa. Siinä toimittaja Riitta Kylänpää haastattelee Tommi Melenderiä, Harri Haanpäätä, Lea Rojolaa, Putte Wilhelmssonia ja Pekka Tarkkaa suomalaisen nykyromaanin surkeuden tilasta.

Minun näkökulmastani aiheesta on menty kysymään kirjallisuuden fossiililautakunnalta. Tunnen itseni teiniksi -- ja varmaan kirjalliselta maultani ja mielipiteiltäni jotain yhtä epämiellyttävää olenkin -- mutta voi nyyh sentään!

Alla poimintoja artikkelista ja ajatuksiani niiden esittämistä väitteistä.

***

Kirjallisuus on menettänyt yhteiskunnallisen merkityksensä.

"Vielä 1960-luvulla kirjallisuus oli keskeinen yhteiskunnallisen muutoksen eteenpäin viejä. Kokeneet kirjailijat halusivat esittää yhteiskunnasta oman tulkintansa." -- Pekka Tarkka

Teini tässä terve. Me elämme 2010-lukua ja moni asia on valitettavasti muuttunut. Hienoa, jos viisikymmentä vuotta sitten oli kirjallisuus niin puhdasta, että kokeneet kirjailijat siellä esittivät yhteiskunnallisia näkemyksiään sen sijaan, että jotkut viihdekirjailijat olisivat tahranneet ihmisten mieliä joutavanpäiväisillä teoksillaan. On nimittäin selvää, että se naapurin täti lukisi Sitä Yhteiskunnallisesti Merkittävää Romaania, jos Kaari Utriolta ei olisi julkaistu esikoisromaania.

Koska ellei viihdekirjallisuutta olisi, korkeakirjallisuus myisi paljon paremmin. Eikö vain?

Jos nyt oikein ymmärrän yhteiskunnallisuuden merkityksen, annan sellaisen vinkin, että kannattaa avata silmänsä ja lukea vaikkapa sellaista kirjallisuutta kuin tieteiskirjallisuus. Se ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

Lisäksi esittäisin kysymyksen: saako romaani muuttua? Mikä sen osa on nykyajan digiyhteiskunnassa? Tuskin sama kuin 1960-luvulla.

***

Nykykirjailijat ovat insinöörejä.

"[Putte]Wilhelmssonista nykykirjailijan ammatti-ihanne muistuttaa 1980-luvun Nokia-insinööriä. 'Nykykirjailija kirjoittaa autotallissa kahdeksan tuntia päivässä, vaikka inspiraatiosta ei olisi tietoakaan. Kirjallisuus ei ole enää boheemiutta vaan työtä.'"

Kyllä ennen oli paremmin, kun taiteilijoiden työ ei ollut työtä vaan inspiraation pirtsakoita purskahduksia. Hei, Putte. Inspiraatio on romaanin kirjoittamisessa tärkeä mauste, mutta ei siitä pääruokaa tehdä. Ilmeisesti siis kirjailijatkaan eivät nykypäivänä osaa olla oikeanlaisia. Insinööriys on silti tästä hommasta kaukana.

Esittäisin kysymyksen: onko kirjailijalla lupa suhtautua kirjoittamiseen kuin mihin tahansa työhön? Onko taide työtä? Viihdekin voi muuten olla taidetta.

***

Romaanit ovat elokuvakäsikirjoituksia.

"'Suuri osa kirjallisuudesta on tv-sarjaa romaanin sivuilla. Teksti on kohtauksellista ja miljöökuvaus rajattua sen sijaan, että luotaisiin kerrontakosmoksia', Tommi Melender arvostelee."

Niin, tervetuloa tosiaan 2010-luvulle. Meidän nuoremmat nykykirjailijat on taidettu marinoida television ja elokuvien ja tietokonepelien visuaalisuudessa ihan lapsesta lähtien. Ei ihme, jos se vaikuttaa siihen miten romaaneja kirjoitetaan ja miten niitä luetaan. Ihminen muuttuu, yhteiskunta muuttuu -- vääjäämättä myös romaani, tuo hitaista hitain media, muuttuu.

Nuoren ero vanhaan on usein se, että menneiden asioiden perään ei tarvitse kitistä, koska niiden olemassaolosta (tai subjektiivisesta hienoudesta) ei tiedä. Vanha voi ryhtyä muutokseen, mutta nuoren ei tarvitse. Sillä nuori itse on muutos.

Kumpi muuten on romaanille tärkeämpää? Että se kirjoitetaan, vai että sitä luetaan?

***

Kirjat ovat makuasia.

"'Toki kirjat ovat makuasia', Lea Rojola jatkaa. 'Olen myös jo niin vanha, että en jaksa innostua loputtomiin kolmekymppisten identiteettikriisin kuvauksista ja parisuhteen mälväämisestä.' [--]Lukijana hän kuitenkin toivoisi, että myös kirjojen pinnan alla olisi jotain. 'Että kirjailijat näkisivät tämän ajan suhteessa johonkin isompaan. Mutta kirjoista puuttuu analyysi, näkemystä ja kyky nähdä asioiden taakse.'"

Hienoa, että kaiken arvottamisen välissä huomataan mainita, että toisille tyhjänpäiväiset kirjat voivat toisille olla merkityksellisiä. Tämä osoittaa huomattavaa näkemystä ja kykyä nähdä asioiden taakse. Kun kerran nykypäivänä kirjoja julkaistaan vuosittain tuhatmäärin, epäilen, ettei Rojola ole lukenut niitä kaikkia. Hän on siis hyvinkin voinut sivuuttaa vahingossa ne teokset, joissa käsiteltäisiin muutakin kuin kolmekymppisten identiteettikriisiä tai parisuhdesolmuja.

Minäkään en niistä muuten kauheasti pidä, vaikka kohdeikää olenkin. Silti olen löytänyt lukuisasti luettavaa kotimaisilta nykykirjailijoilta. Kumma juttu. Mutta tosiaan, makuasioitahan nämä vain ovat.

(Mutta minun makuni on sivistyneempi.)

***

Varokaa, viihdettä!

"Pekka Tarkka jyrähtää: 'Kirjallisuus ei ole viihdettä vaan kirjallisuutta. Mutta toki on myös kirjoja, jotka on tehty viihteeksi, emmekä mekään ole niiltä turvassa.'"

Teini älähtää: "Jos kerran täytyy elää tässä hikidigiyhteiskunnassa, kai vähimmäisvaatimus on, että saa lukea sitä mitä huvittaa. Sitä mikä huvittaa; liikuttaa, kiinnostaa, elähdyttää, lohduttaa. Kuten me kaikki tiedämme, ajattelu sattuu."

Mutta kertokaapa tosiaan, te paremmin kaikesta tietävät: miksi viihde lähtökohtaisesti mädättää? Miksi ihmeessä se aina niputetaan yhdeksi ja samaksi köntiksi, kun mielestäni viihteen kirjo on sata sateenkaarta? Joskus nauru on itkua parempi tapa saada viesti perille. Charlie Chaplinkin tämän tiesi.

***

Kirjallisuus on siistiä ja keskiluokkaista.

"'Kirjallisuudesta on tullut ehkä liiankin siistiä ja keskiluokkaista. Kirjailijat kirjoittavat enää vain toisista kirjailijoista', Haanpää lainaa Arto Salmista."

Tähän ei teini voi sanoa kuin: minkälaiset laput silmillä te oikein niitä kirjoja luette? Katsokaa nyt hyvät ihmiset kauemmaksi kuin Hesarin esikoiskirjapalkinnon ehdokaslistaan. Haastakaa itsenne, laajentakaa elinpiiriänne. Annan vinkin: lasten- ja nuortenkirjallisuus sekä spekulatiivinen fiktio kaikkine alalajeineen. Sieltä löytyy kapinaa, rosoa ja näkemystä.

Ai mutta olivatko ne viihdettä?

***

Kohtia, joihin tarttua, olisi löytynyt enemmänkin (kuten kotimaisen proosan yksitotisuus ja sen avautumattomuus ulkomaiselle lukijalle), mutta teini alkaa väsyä. Tai menettää kiinnostuksensa, koska sosiaalinen media kutsuu enemmän kuin kirjallisuussaarna. Rojola kiteyttää artikkelissa: "Kirjallisuuselämä on köyhtynyt."

Mitä tähän voisi sanoa? Minä, joka en ole saanut elää sitä kirjallisuuselämän rikkaampaa aikaa, olen varsin tyytyväinen nykytilaan, sillä: kirjailijat kirjoittavat ja lukijat lukevat. Enemmän tai vähemmän.

Kulttuurisnobismin aika on ohi.

23.10.2013

Meresmaan messuohjelma ja kuvamaistiaisia osastolta

Seuraa puolipakollinen messuohjelmapäivitys.

Viime vuonnahan minulta meni Helsingin kirjamessuneitsyys -- tänä vuonna otetaan muutama kierros enemmän.

Esillepanohyllyjen täyttöä. Osuuskumman kolme kovaa
esikoiskirjailijaa: Antila, Honkonen ja Katajala.
(c) J.S. Meresmaa

Torstaina 24.10. klo 13.30

olen Markus Harjun haastateltavana delvinvihreissäni Aseenkantajan kunniasta osastolla 6h105, jonka jakavat Osuuskumman lisäksi muun muassa Robustos ja Kureeri. Muut kimppakaverimme näkyvät täältä.

(Osastomme löytyy suunnistamalla suuren pyöreän ja punaisen Lehtipiste-kattohärpäkkeen alle, Suomalaisen kirjakaupan viereen. Myös Aku Ankka -aiheisia kattolakanoita kiertää osastomme edessä. Niistä on hyvä ottaa suunta!)


Perjantaina 25.10. klo 11.00-11.30

Ruusuja, piiskaa ja homoseksiä -- romantiikan ja erotiikan uudet alakulttuurit kirjallisuudessa. Keskustelemassa lisäkseni kääntäjä Aulis Hård, esikoiskirjailija Juhana Petterson ja novellisti Tarja Sipiläinen. Haastattelijana toimii Hanna Matilainen. Paikka: Katri Vala -lava.


Sunnuntaina 27.10 klo 11.30-12.00

Kallion lukiolaiset haastattelevat minua Mifongin ajasta Louhi-lavalla hallin perällä.

klo 14.30

Jussi Katajala haastattelee minua Steampunk! -- Höyryä ja helvetinkoneita -antologian tiimoilta Osuuskumman ja kumppaneiden osastolla 6h105 (helpot suunnistusohjeet yllä torstain ohjelman kohdalla!).

***

Toisiaan täydentävä antologia-pari, tulevaisuuden klassikot.
 Steampunkia joka kotiin Osuuskummalta!
(c) J.S. Meresmaa 


Tiukkaa settiä on siis luvassa. Ja muuten, meidän osasto on aika upea, vaikka itse sanonkin! Hieno, keskeinen paikka, tyylikäs kalusto ja hyllyt täynnä ammattitaitoisten tekijöiden teoksia ja tekosia.

Kannattaa tulla käymään!

21.10.2013

Idealaarit ja tarinoiden moottorit (eli mitä Lokacon tarjosi)

Lauantain Lokacon sujui rattoisissa merkeissä. Jyväskylä on minulle melko vieras kaupunki, mutta helposti lähestyttävä ja pullollaan kivoja ihmisiä. Kaupungin kirjaston pieni luentosali pullisteli väestä ja ohjelma oli oikein onnistunutta (vaikka niistä hetkistä, kun itse olin "lavalla" en kyllä osaa sanoa mitään).

Sellainen kirkko siellä keskustassa. Täysikuu valvoi hotelliin
taapertavan matkaa.(c) J.S. Meresmaa

Pasi Ilmari Jääskeläistä haastatteli Anne Leinonen. Keskustelu oli hyvin mielenkiintoista, ja erityisesti mieleeni jäi ideoista kertova osuus.

Kirjailijoita tuntuu olevan karkeasti ottaen kahdenlaisia: heitä., joilla on ideoita niin paljon, että on vaikea päättää mitä niistä kulloinkin seurata; sekä heitä, jotka nyhertävät yhden idean kanssa kerrallaan ja toivovat, että sen jälkeen tulee uusi. Jääskeläinen kertoi oman tilanteensa olevan sellainen, että hänellä on yleensä useampi idea samaan aikaan ja ne hän yhdistää yhteen romaaniin. Tämä on erittäin toimiva tapa! Etenkin romaani on muodoltaan sellainen, että sitä voi olla vaikea saada toimimaan ilman useampaa ideaa/juonta -- tai moottoria, kuten Jääskeläinen sitä kutsuu.

Suosittelen kaikkia kirjoittajia lukemaan Kosmoskynässä 13 vuotta sitten julkaistun artikkelin Ideasta Atoroxiin, jossa Jääskeläinen kertoo Missä junat kääntyvät -novellin syntyprosessista ja siitä, miten useampi idea yhdistetään toimivaksi tarinaksi.

Sielut kulkevat sateessa on kyllä sellainen kirja, joka täytyy ostaa kirjapinoonsa. Eikä vähiten sen vuoksi, että selkämyksessä kansilehtien alla kiemurtelevat upeat Cthulhun-lonkerot...


Anne Leinonen ja Pasi Ilmari Jääskeläinen. (c) J.S. Meresmaa

Iltapäivällä meille kertoi tulevasta kirjastaan Australiasta kotoisin oleva Rjurik Davidson, jonka Unwrapped Sky -esikoisromaani julkaistaan ensi keväänä Tor-kustantamolta sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa. Hauska ja sympaattinen kaveri, jonka kirjallisia esikuvia ovat muun muassa H.P. Lovecraft, Leo Tolstoi, Ursula K. Le Guin ja Victor Hugo.

Davidsonin luoma maailma kuulosti hyvin lukemaan-houkuttelevalta, ja hän kertoikin hyvän vinkin monikerroksisen ja omaperäisen fantasiamaailman luomiseen: rakenna maailma elementeistä, jotka tuntuvat kaikista mielenkiintoisimmilta. Davidsonia on esimerkiksi aina kiinnostanut arkeologia ja muinaiset kaupungit, joten hänelle oli luontaista hyödyntää tätä tietämystään. Toisaalta hän ei halunnut maailmaa, joka olisi ollut esi-teollistuneen ajan maailma, saati keskiaikainen, joten hänen fantasiamaailmassaan on ainakin höyrylaivoja -- sekä minotaureja.

Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt tarinakokoelma The Library of Forgotten Books, josta hän luki näytteen tapahtumassa.

Kiitos järjestäjille ja vierailijoille oikein onnistuneesta Lokaconista!

18.10.2013

Lokacon kutsuu!

Huomenna lauantaina Jyväskylässä paikallinen Science Fiction seura 42 järjestää Lokaconin, joka on kaikille avoin ja maksuton tapahtuma. Osallistun kinkereille ensimmäistä kertaa, mutta olen hyvin innoissani! Tällaiset tapaamiset tapaavat olevan lämminhenkisiä ja mukavan helposti lähestyttäviä tilaisuuksia tavata samanhenkisiä ihmisiä.

(c) J.S. Meresmaa


Ohjelma näyttää tältä:

Ohjelma:
Kirjaston pieni luentosali
12.00-12.45 Pasi Ilmari Jääskeläisen haastattelu
12.50-13.35 Ekoscifi
13.40-14.00 20 min. väliaika
14.00-14.45 Rjurik Davidson (in English)
14.50-15.25 Steampunk
Ruokatauko - Siirtyminen Seminaarinmäelle Opinkiven saunalle
17.00-17.30 Opinkiven saunan ovet aukeavat
17.30-18.15 One Piece – Japanin suosituin sarjakuva
18.15-18.45 Puhetta käsillä tekemisestä
18.45-19.15 Tietokilpailu
19.15-20.00 Salorannan Tuomas lukee
Arpajaiset jossain vaiheessa. Iltapalatarjoilu pientä maksua vastaan


(c) J.S. Meresmaa

Osallistun Steampunk-paneeliin yhdessä Jani Kankaan ja Magdalena Hain kanssa, mutta olen paikalla todennäköisesti koko päivän. Höyryä ja helvetinkoneita on tullut muuten painosta, joten postiluukun pitäisi kolista pian heille, jotka ovat ennakkotilanneet antologian! E-kirja tulee saataville ensi viikolla.

17.10.2013

Otteita kirjailijan kirjoituspäiväkirjasta, osa 3

7.10.2013, maanantai
Paluu päivärytmiin Turun kirjamessujen jälkeen. Saldo 1681, mutta ei se helpolla tullut. Kohtaus kylläkin oli kutkuttava, mutta keskittymisvaikeudet vaivasivat. Paljon sähköpostiviestintää erinäisten tahojen kanssa, mikä rikkoi rytmiä pitkin päivää. Kirjoitin muuten ei-kronologisesti! Eli luku 11 oli työn alla tänään. Huomenna palaan takaisin päin. Liuskoja on nyt koossa 85. 
8.10.2013, tiistai
Koossa rontti 1884 sanaa. Kirjoittaminen sujui juohevasti. Kirjoitin luvun 9 sekä luvun 10 alkua. Tavoitteena on saada liuskamäärä tällä viikolla sataan. Torstaina ja perjantaina kirjoittaminen ei onnistu muiden menojen vuoksi, joten onhan tuossa tavoitteessa työtä. Ei kuitenkaan mitään mahdotonta. Jostain syystä kirjoitin tänään kässäriin ankan. Kyllä, ankan. Ensin niitä tepasteli vain sisäpihalla, mutta yhtäkkiä yksi olikin löytänyt tiensä X:n viitan taskuun. Elä ja opi. 
9.10.2013, keskiviikko
1031 sanaa, eli luku 10. Se tarjosikin yllätyksen, sillä en tiennyt mihin X.n ja X:n keskustelu johtaisi. Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta käänteeltä! Nyt aletaan olla siinä syvyydessä kässärissä, että kirjoittaja alkaa toimia enemmän instrumenttina kuin soittajana. Löysin uuden maneerin, jota pitää tarkkailla. 
12.10.2013, lauantai
Hirveä päänsärky aamusta alkaen, joten Mifonkien kirjoittamisesta ei tullut mitään. Sain kuitenkin editoitua yhden novellin ja laitettua sen eteenpäin. 
13.10.2013, sunnuntai
Right. 1765 sanaa. Kirjoitin iltapainotteisesti. Kirjoittaminen oli kivaa, vaivatonta jopa, mutta sain siihen kulumaan oikeastaan koko päivän. Etenin kronologisesti luvut 12, 13 ja 14. Nyt alkoi niin sanotusti rytinä. Sata liuskaa koossa, joten tavoite saavutettu!

15.10.2013

Kumma joukko höyrypäitä!

Tuossa muutama viikko sitten joukko steampunkia näppäimistöillään takoneita osuuskummajaisia kerääntyi Tampereella pieneen valokuvapotrettiin á la Tommi Turunen, jonka työn hedelmiä voi katsoa esimerkiksi täältä.

Miksi sanoin "pieneen"? Hemmetin isohan tuo kuva on. Ja upea. Me näytämme siltä kuin olisimme valmiit valloittamaan pari kirjallista mannerta.

Niin kuin olemmekin.

Full steam on, buddies!

(c) Tommi Turunen

(Isompana kuvan voi nähdä esimerkiksi Magdalena Hain kotisivuilta. Tähän blogipohjaan sitä ei valitettavasti kovin suurena saa.)

14.10.2013

Uusi kustantaja Mifonki-sarjalla

Uups, ihan on jäänyt kertomatta, että viikko sitten laitoin paluupostiin allekirjoitetun kustannusopimuksen. (Jos jollakulla on käynyt niin hyvä säkä, että huomaamatta on jäänyt syyskuun alussa tullut pieni "pommi", taustoista voi lukea aikaisemmasta postauksesta.)

(c) J.S. Meresmaa


Eli kyllä, Mifongin mahti tulee ensi kesänä Myllylahdelta. Nyt on mustaa valkoisella. Kiitos heille luottamuksesta ja uskosta, että Mifonkien tarina on kustantamisen arvoinen! Odotan yhteistyötä innolla ja olen erityisen onnellinen siitä, ettei julkaisuvälistä tullut tämän pidempää.

Siinähän kävi loppujen lopuksi niin, että yhteistyön päätyttyä Kariston kanssa kolme kustantamoa ilmoitti kiinnostuksestaan samalla viikolla, joten alkuun ahdistavalta tuntunut tilanne muuttui valintatehtäväksi. Olisin nimittäin tehnyt kaikkien kanssa mielellään hommia! Mutta toivon, että tuotteliaisuuteni säilyy ja uusia yhteistyömahdollisuuksia avautuu tulevaisuudessa eri kustantamoiden kanssa. Ei ole nimittäin minun mielenterveydelleni hyvästä, jos kaikki munat ovat samassa korissa, ja kun näitä erilaisia kirjoitusambitioita riittää, ei ehkä ole hyvästä myöskään yhdelle kustantamolle yrittää julkaista niitä kaikkia. Nyt on vireillä tai käynnissä tai viimeistelyssä viisi käsikirjoitusta (sisältää lyhyttä, keskipitkää ja pitkää), joista kolmelle on melko suurella varmuudella tiedossa loppusijoituspaikka, eli kustantaja.

Aika näyttää, mitä tapahtuu. Sehän se elämästä kiinnostavaa tekee, ettei koskaan voi tietää mitä huominen tuo tullessaan.

11.10.2013

Riittääkö, että oma kaiku vastaa?

Samaa vanhaa, sanotte, mutta kirjailijan mielessä nämä pyörivät tasaisin väliajoin -- joko itsestä tai kollegoista lähtöisin.

Nimittäin kysymys miksi kirjoitan. Pääkopan udusta nousee tämän tyyppisiä ajatuksia:

Miksi kirjoitan, kun tuntuu ettei ketään kiinnosta? 
Miksi kirjoitan, kun kirjastani ei julkaista kritiikkejä? 
Miksi kirjoitan, kun en saa lukijapalautetta, en fanipostia? 
Miksi kirjoitan, kun kustantamolle olen E-luokan kirjailija, joka saa itse maksaa lounaansa messuilla? 
Miksi kirjoitan, kun se tarkoittaa, ettei minulla ole kesälomia eikä vapaita viikonloppuja?
Miksi kirjoitan, kun tuntuu ettei kukaan ymmärrä mitä kirjoitan?
Miksi kirjoitan, kun esiintyessäni puhun tyhjille penkkiriveille? 
Miksi kirjoitan, kun kukaan ei mainosta kirjojani eikä niitä löydä kirjakaupasta kuin tilaamalla? 
Miksi kirjoitan, kun kirjan myyntituotoista ei maksa edes kahden kuukauden sähkölaskua?


Listalta unohtui varmasti jotakin, sillä ei työnsä mielekkyyden kyseenalaistaminen tähän lopu. Kirjailijat kun tunnetusti ovat aika luovaa väkeä.

Kaiken ydin lienee se, että ihminen kaipaa työlleen arvostusta. Olen miettinyt, että kenties julkaisevalle kirjailijalle on ulkoinen, näkyvä arvostus painokkaammin tärkeää, sillä hänen työnsä (kirjan kirjoittaminen) on sisäistä, yksinäistä dialogia, jota kustannustoimittajakaan ei kykene keventämään -- ja työn lopputulos on kuitenkin julkinen. Riittävän julkisen arvostuksen määrä ja laatu vaihtelevat kunkin kirjailijan kohdalla, sillä kyse on yksilöistä. Monissa tapauksissa riittäisi, että kirjasta ilmestyy kaksi kritiikkiä (ei liikaa painoarvoa yhdelle), sen näkee kirjakaupassa oikeasti myynnissä sattumalta ohi kulkiessaan (onpas kiva ja kovakantinen!), siitä saa yhden lukijapalautteen (Tosi Ihku!) ja myynti kulkee siihen malliin, että sopii olettaa seuraavienkin kirjojen julkaisemisessa olevan järkeä kustantamon näkökulmasta.

Nämä nyt ovat vain spekulaatioita, joita ei tule ottaa liian vakavasti. Ehkä on kirjailijoita, joille riittää, että kirja on kirjoitettu ja julkaistaan. Ehkä on kirjailijoita, joille ei riitä vähempi kuin se, että kirja voittaa palkintoja, siitä tehdään näytelmä ja elokuva, se käännetään kuudellekymmenelle kielelle ja myydään miljoonille ihmisille.

Taiteilen itse jatkuvasti kysymysten kanssa "miksi teen mitä teen", "mitä odotan tältä asialta" ja "mikä on riittävästi". Riittääkö kirjailijalle se, että vain oma kaiku vastaa?

Näihin kysymyksiin on jokaisen kirjailijan itse etsittävä vastaus -- monta kertaa elämässään.

10.10.2013

Palkintojen (vapaa)päivä

Vietän tänään vapaapäivää kirjoittamisesta, mutta ei kirjailijamaailmalta näin Aleksis Kiven päivänä pysty täysin ummistamaan silmiään. Nimittäin kaksi kovin ilahduttavaa palkinto-otsikkoa sai tänään lehdistä lukea.

Kirjallisuuden Nobel 2013 myönnettiin kanadalaiskirjailija Alice Munrolle, johon tutustuin anopilta lahjaksi saadun novellikokoelman Viha, ystävyys, rakkaus (Tammi, 2002) myötä. Se olikin menoa: Munrosta tuli saman tien yksi lempikirjailijoitani. Pari päivää sitten löysin edullisesti 2008 suomennetun Sanansaattajan, joka on seuraavana Munro-lukulistalla. Munro on ollut monta kertaa ehdokkaana palkinnon saajaksi, joten hienoa kun vihdoin tärppäsi!


(c) V. Rintala

Toinen iloinen uutinen oli Leena Krohnille myönnetty SKS:n Aleksis Kivi rahaston palkinto. Olen vieläkin lumoissani Daturasta (WSOY, 2001) ja innoissani siitä, että Krohneja on lukematta (koska julkaisuja on niin paljon!), joten tulevaisuudessa on jotain mitä odottaa.

Sen olen kyllä joutunut toteamaan, että luen paljon vähemmän kuin ennen. Oma kirjoittaminen ottaa ajasta (ja aivotoiminnasta) leijonanosan ja "täytyy-lukea" -pinot vain kasvavat...

9.10.2013

Höyryä ja helvetinkoneita ennakkomyynnissä!



Hihat käärittyinä on huhkittu toimittajan hommia, painokoneet jyskyttävät parhaillaan, ja tulos on pian nähtävillä.

Nimittäin Steampunk! -- Höyryä ja helvetinkoneita on ennakkomyynnissä Osuuskumman verkkokaupassa tästä hetkestä alkaen.

Kirja kopsahtaa postilaatikkoosi nopeimmin, kun tilaat sen nyt.


Mukana on kymmenen novellia:

Jussi Katajala: Sierra Nevadan salaisuus

Taru Luojola: Missä paikkasi, tiedätkö sen?

J.S. Meresmaa: Alexandre

Magdalena Hai: Siivekäs mies Isaac

Shimo Suntila: Valkean naisen palvelija

Jani Kangas: Varjo Angelinrovan yllä

Markus Harju: Rautainen aika

Hanna Morre: Rafael

Anne Leinonen: Falachustin talossa

Tero Niemi: Lorelein laulu


Sivuja opuksessa on 327.

Julkaisun tiedote löytyy täältä.

Ei muuta kuin nauttimaan hiilenkatkuisesta kyydistä, sillä menoa ei tästä kokoelmasta puutu!

8.10.2013

Otteita kirjailijan kirjoituspäiväkirjasta, osa 2


29.9.2013, sunnuntai 

1845 sanaa. Työn alla ovat luvut 2, 3 ja 4. Toisessa osassa siis mennään. Vähitellen syväjännitteet tarinassa ovat alkaneet paljastua. Iltaisin olen ideoinut vihkoon tulevia mahdollisia kuvioita. 


30.9.2013, maanantai 

Sain kokoon 1499 sanaa, mikä oli aika hupaisaa. Mieltä lämmitti, että henkilö X palasi takaisin kuvioihin. On ollut ikävä! 


1.10.2013, tiistai 

1490 sanaa. Työn alla uskollisen kronologisesti luvut 6 ja 7. Tuntuu, että tuota kutoslukua joutuu vielä muuttamaan. En ole siihen tyytyväinen. Sain aika merkittävän idean yhteen juonikuvioon. Tänään ilmestyi kuvioihin eräs uusi sivuhenkilö, palveluspoika. Täytyy lisätä hänet aikaisempien lukuihin, ettei putkahda tyhjästä. 


2.10.2013, keskiviikko 

Hidas aamu. Näpertelin luvun 7 loppuosan, sitten touhuilin muuta. Kävin metsälenkillä ja nukuin päiväunet, mikä on aika epätavallista. Kun heräsin, kirjoitin luvun 8, josta muodostui aika erilainen kuin olin etukäteen uumoillut. Hyvä vain, yllätys oli dramaattisesti miellyttävä ja toivottavasti toimii! Huomaan miettiväni paikkoja ja tiloja, joihin lukujen tapahtumat sijoittuvat. Täytyy pitää huolta, että niissä on variointia, ettei jokaisessa ole suljetussa tilassa kaksi ihmistä, jotka keskustelevat. Päivän loppusaldoksi tuli 1078 sanaa. Ehkä tyydyn siihen, sillä jäin draamallisesti herkulliseen kohtaan. (Kukaties kirjoitan ei-kronologisesti huomenna!) 

5.10.2013

Kuvaraportti Turun kirjamessuilta

Suomen nuorisokirjailijoiden osastolla on nähtävillä kirjailijoiden työsoppia sekä
tänä vuonna julkaistujen kirjojen kansia, joista saa äänestää hienoimman
ja kehnoimman. Valitettavasti kaikkien nuorisokirjailijoiden kirjat eivät ole
edustettuina: esimerkiksi Mifongin aika ei kustantajalta tähän
äänestykseen ehtinyt.
(c) J.S. Meresmaa
Fiilaten ja höyläten -keskustelussa Magdalena Hai.
(c) J.S. Meresmaa
Anu Holopainen ja Kirsti Kuronen kertovat kirjoittamisesta.
(c) J.S. Meresmaa

Maijaliisa Dieckmann ja Sari Peltoniemi haastateltavina.
Oli mielenkiintoista kuulla näiltä konkareilta, että tekevälle tosiaan sattuu:
kirjoihin voi jäädä kömmähdyksiä, kuten anakronismeja tai henkilön nimi saattaa
muuttua toiseksi kesken kirjan. Myös lasten lemmikkinä ollut marsu voi
lopussa ollakin hamsteri, kuten haastattelijana toiminut Tuija Lehtinen kertoi.
Aina lukijat eivät edes huomaa näitä kauneusvirheitä
-- tai ainakaan kirjailijalle asti ei sitä palautetta tule.
(c) J.S. Meresmaa


Siiri Enoranta koululaisten haastateltavana. (c) J.S. Meresmaa

Vinski-lava sijaitsi vetoisassa ja vähän ankeassa D-hallissa ("Siperia"), mutta
seinäpaneelit olivat pirteät ja sohva mukava istua. Haastateltavina Siiri Enoranta,
Annukka Salama ja Elina Rouhiainen.
(c) J.S. Meresmaa

Scifi- ja fantasiaseurojen osastolla riitti vilskettä. Sinisellä sohvalla nautimme
kahvista ja keskustelusta KaffeKlatsch -hetkenä.
(c) J.S. Meresmaa


Samalla osastolla oli tarjolla spefikirjallisuutta niin Osuuskummalta kuin Stk:lta
ja URS:ilta. Uskallan väittää, että joukossa on tulevia klassikoita!
Uunituoreimmat julkaisut ovat Honkosen Kaiken yllä etana
ja cyberpunk-antologia Mustaa lihaa.
(c) J.S. Meresmaa

Siinä on yhä edelleen jotain sykähdyttävää, kun näkee oman kirjansa
kaupassa. Turun Kansallinen kirjakauppa oli asettanut Mifongin ajan
näyttävästi esille. Signeerasin muutaman kappaleen, joten niitä
voi olla saatavilla sieltä vielä jonkin aikaa.
(c) J.S. Meresmaa 



3.10.2013

Messuperjantain menokenkä

Lokakuu tuli nurkan takaa ja kas, huomenna onkin jo neljäs päivä! Se tarkoittaa, että meikäläinen matkustaa osallistumaan Turun kirjamessuille ensimmäistä kertaa elämässäni.

Tältä päivä osaltani näyttää:

klo 12.00-12.30

Fiilaten ja höyläten. Ansu Kivekäs ja minä keskustelemme kirjoittamisen iloista ja kiroista ja siitä, miten teksti syntyy. Esimerkit luonnollisesti omasta tuotannostamme! Suomen nuorisokirjailijoiden osasto A/18

klo 14.00-14.30

Päivi Haanpää haastattelee minua Mifonki-sarjan tiimoilta ja Hanna van der Steeniä Tähtisilmät -trilogiasta. Fantastinen puolituntinen luvassa! Vinski-lava, D-halli

n. klo 14.35-14.50

Minut tapaa Turun kansallisen kirjakaupan osastolta. Hyvä sauma tulla pyytämään nimmaria kirjaan tai muuten vain jutustamaan! A/58

klo 15.30-16.15

KaffeKlatsch. Epävirallinen ja rento jutustelutilaisuus kirjailijoiden kanssa, eli tähän aikaan sohvalta löytyvät minä ja Magdalena Hai. Scifi-seurojen osasto Audi 3 (A- ja B-hallien välissä.)

***

Tuossa vauhdissa saa menokenkä vipattaakin. Täytyy yrittää vielä jossain vaiheessa tutustua näytteilleasettajien anteihin ja muuhun kiinnostavaan ohjelmaan...sekä muistaa syödä jossain välissä. Sanovat, että Turun kirjamessut ovat kaikkein kivoimmat kirjamessut. Pian se nähdään.

Turuus tavataan!