18.3.2013

Kansikuvaserkkuja

Tässä taannoin Mifongin ajan kansikuva sai palautteen, että se on harlekiinimainen. Hoksasin siinä yhteydessä, että fantasian ja scifin kansikuvaperinteessä on jotain samaa kuin vanhemman ajan Harlekiini-pokkareissa ja muissa romanttiseksi/eroottiseksi kioskiviihteeksi miellettävissä pehmeäkantisissa.

Vai mitä mieltä olette, kun vertaatte kansia There Came A Tyrant ja Blade Runner?

Luontevasti voi yhdistää fantasian ja erotiikan näin: Master of Desire.

Tilankäytössä, värisävyissä, fonttivalinnoissa ja kuvien tyylissä on löydettävissä yleisesti aika paljon samaa. Voisiko yhteys olla siinä, että joskus muinoin myös fantasia ja scifi miellettiin kioskikirjallisuudeksi? Ainakin genret johdattavat lukijansa kauas arjen maailmasta -- jo kansillaan.

(Haluan tähän väliin huomauttaa, että en ylenkatso viihdekirjallisuutta, jota kioskeissa myydään. Ne ovat ihan oma lajinsa ja kutsun niitä kioskikirjallisuudeksi siksi, että niitä edelleen myydään pääasiassa kioskeissa ja marketeissa.)

Jos ajatellaan vain näissä kansissa esiintyviä ihmishahmoja, muutamat seikat kielivät usein kirjan sisällön luonteesta.

Päähenkilöt (usein mies ja nainen) kannessa:

- katsovat toisiaan = romantiikka
- katsovat toisiaan erittäin vähäpukeisina = erotiikka
- eivät katso toisiaan = scifi ja fantasia

Nykypäivän fantasia- ja scifikirjoissa kansia löytyy jos minkälaisia, mutta kun sunnuntaina Akateemisessa silmäilin englanninkielistä pokkaritarjontaa, en voinut olla huomaamatta tietynlaista geneerisyyttä ja homogeenisyyttä. Paitsi tarjonnan laajuus, kansien samankaltaisuus uuvutti.

Camp-henkisyys kansissa voi tänä päivänä olla hyvinkin piristävää!


P.S. Mifongin aika on parhaillaan painossa. Milloin lie ulos putkahtaa, sitä odotan sekä innolla että jännityksellä. Silloin näen myös kansien lopullisen tekstuurin.

8 kommenttia:

  1. Olen nyt viettänyt noin viisi minuuttia yrittäen selvitä spontaanista naurukohtauksesta tuon Master on Desiren kohdalla. Onneksi nielin kahvini ennen kuin avasin linkin.

    *vetää henkeä*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ehkä olisi pitänyt laittaa jokin ennakkovaroitus...

      "Nielaise ennen kuin klikkaat!"

      Poista
  2. Ikävä kyllä (vai onko se niin ikävä) tuosta Master on Desiren kannesta tuli heti mieleen joku B-luokan Conan leffakopio, joita 80-luvulla tehtailtiin ihan liikaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan tällaisissa kuvissa jokin nostalgianmakuinen sävy. Sitä ei käy kieltäminen. Tykkää ja ei tykkää samaan aikaan. ;)

      Poista
  3. Master of Desire on kyllä... kiintoista :D

    Ehkä fantasia- ja kioskikirjallisuuden yhtenäisyydet tulevat myös siitä, että molempien kansissa käytetään usein valokuvia oikeista ihmisistä tai hyvin realistisia ja dramaattisia piirustuksia. Monissa muissa kirjoissa kannet suunnitellaan yleensä aika taiteellisiksi ja jopa minimalistisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota tukisi logiikaltaan se, että fantasian ja romantiikka/erotiikan kuvasto on melko runsas. Siihen virittävää tunnelmaa voisi olla vaikea luoda kanteen minimalistisesti, vaikka esimerkiksi Jenny Kangasvuon "Sudenveri" -romaanin kansi on salaperäisyydessään virkistävä. Kovin spefi kansi ei ole, vaikka kirja onkin.

      Scifin puolelta löytyy kyllä abstrakteja ja minimalistia kansia enemmänkin.

      Poista
    2. Toisaalta esim. Helena Wariksen Pohjankontu-sarjan kannet ovat aika minimalistisia.

      Poista
    3. Nykyään fantasiakirjojen kansissa on tosi tyylikkäitäkin tapauksia.

      Mieleeni juolahti, että mahtaisiko kansikuvien kehittyminen valtavirtaproosan suuntaan viitata siihen, että spefin arvostus kirjallisuuden haarana on nousemassa? Heijasteleeko kansitaide teoksen sijoittumista kirjallisuuden arvostuskentässä?

      Toinen mielenkiintoinen asia, joka vaatisi perehtymistä, on fantasiakirjojen kansitaide muualla Euroopassa.

      Poista