29.12.2012

Yhteenveto esikoisen saamasta lukijapalautteesta, osa 3. Kieli, kohderyhmä ja muut esille tulleet asiat

On yhteenvedon kolmannen ja viimeisen osan aika. 

(Aikaisemmin on käsitelty Ulkoasu, juoni ja rakenne sekä Maailma ja henkilöt.)


KIELI

- virheetöntä, helppolukuista, toisinaan lähes ilmiömäisen taitavaa, Risingshadow, Orduuka

- ei häikäissyt mutta ei ahdistanutkaan, Booking it some more

- ei mitenkään huikeaa, mutta ei tule lukiessa mietittyä, Kirjoihin kadonnut

- joistain kohdista ehkä huomasi, että kirjailijan oma ääni on vielä muotoutumassa, kujerruksia

- hyvää, humoristista ja sitä on helppo lukea, Lukufiilis, Niina Romo

- kirjan suurimmat puutteet näkyivät tekstitasolla (kysymystauti, liika selittäminen) Morren maailma

- kauniisti soljuvaa ja sisälsi runsaasti kielikuvia, jotka istuivat tekstiin pakottomasti, Marken maailma

- jotkin kielelliset ilmaisut ärsyttivät, mutta olivat kuitenkin kirjan tyylisiä, Mustemaailmani

- kaikin puolin sujuvaa, Rouva Blanka ja Neiti Niilo

- maisemat ja tunnelmat on maalailtu kauniisti, Kirsin kirjanurkka

- pidin eläväisestä kielenkäytöstä ja termistöstä, joka oli tuore ja kiinnostava, Vinttikamarissa

- sopivasti humoristista ja mukaansatempaavaa tavalla, joka saa kirjan lukemisen tuntumaan helpolta ja kevyeltä, Vinttikamarissa

- osittain hiomatonta - anglismeja, turhaa toistoa ja kliseitä, Thua, Goodreads



KOHDERYHMÄ


- markkinoitu aikuisten fantasiana. Ei se minusta ihan sitä ole, -- mutta ehdottomasti aikuisempaa kuin moni muu kotimainen fantasiakirja, Booking it some more

- en halua kategorisoida kirjaa nuorten-, tai aikuistenkirjaksi, sillä minusta se sopii molemmille, Kirjavinkit, Salla P.

- se ei ole itsestään selvästi nuortenkirjallisuutta, vaikka nuoret naiset ja tytöt tätä pääasiassa tulevat lukemaan, jo kansi karkottaa murrosikäiset pojat, Kirsin kirjanurkka

- suomalaista aikuisten fantasiaa - ihanaa että joku uskoo sellaiselle olevan lukijoita, Lukemisen kartasto

- suosittelen seikkailuromaaneja janonneille ihmisille ikään katsomatta, Morren maailma

- en päässyt lukukokemuksen perusteella ihan perille kohderyhmästä, sillä kirja on luokiteltu lasten- ja nuortenkirjaksi, Vinttikamarissa


(Kommentti: erityisesti fantasiakirjallisuuden ikäryhmittäin luokitteleminen tuntuu olevan Suomessa  jokseenkin pulmallista, vaikka ikäryhmäluokittelu lukusuositusten perustana on muutenkin hankalaa, ellei mahdotonta. Miksi ikä määrittäisi sen, minkälaista kirjallisuutta tykkää lukea? Metsään onkin menty siinä, että luokittelu lasten-, nuorten- ja aikuistenkirjallisuuteen on tehty palvelemaan kirjastoja, kirjakauppoja ja kustantamoita rakenteellisessa mielessä, mutta sitä yritetään hyödyntää ehkä liiankin innokkaasti lukusuosituksissa ja siinä, miten yksilöiden lukuvalintoja ohjataan -- tai miten ne ohjautuvat.)



MUITA ESILLE NOUSSEITA HUOMIOITA


Huumori

- kansitekstissä hehkutettu vapauttava hyväntahtoinen huumori meni kyllä minulta ohi, Risingshadow, Orduuka

- kirja vie lukijan juonittelujen ja salaisuuksien sekaan -- huumoria unohtamatta, Risingshadow, Q_Black

- kyllä viihteestä käy, olettaen että lukija kykenee reippaasti leikkimään mukana, Booking it some more

- kieli on muutenkin sopivasti humoristista, Vinttikamarissa


Nimet

- ihanaa ettei kirjassa ollut yhtään Mattia, Pekkaa, Kerttua tai Terttua, Kirjoihin kadonnut

- nimien ei-suomalaisuus saa runsaasti kiitosta, Risingshadow, Orduuka

- pidän muuten aivan valtavasti 'mifonki' sanasta, Morren maailma

- mifonki on oivallisesti keksitty ja suomalaiseen suuhun sopiva sana, Vinttikamarissa

- otin luettavakseni, koska henkilöiden nimet eivät olleet suomalaisia, Risingshadow, Ccrystal


Ennakkoluulot

- täytyy myöntää, että minulla oli ennakkoluuloja tätä kirjaa kohtaan, Risingshadow, Q_Black

- yleensä en suomalaisten kirjailijoiden kirjoja lue, Risingshadow, Ccrystal

- minulla myös on ennakkoluuloja suomalaista fantasiaa kohtaan, Risingshadow, Darknikato

- minulla oli hävettävän suuria ennakkoluuloja kirjaa kohtaan – näin jälkeenpäin ajatellen en ole edes kovin varma, mistä syystä, Sudet eivät nuku talviunta

- odotuksia ei sinänsä ollu, sillä kirjailija sattuu olemaan suomalainen. Lisää epäluuloa herätti noi mifongit. Our lifestyle


Suomalaisuus

- vakuuttavaa suomalaista fantasiaa, Risingshadow, NermiEddlitt

- edustaa monille sellaista suomalaista taidonnäytettä, mitä tässä on pitempään odotettu: suomalaista ei-suomalaista fantasiaa, Risingshadow, Orduuka

- tässä kirjassa ei ole mitään leimallisen suomalaista, se on yleismaailmallista eeppistä fantasiaa, Booking it some more

- suomalaisuus tuli joissain kohdin kivasti läpi, Thua/ Goodreads

- hyvä raivaaja suomalaiselle (aikuisille suunnatulle) fantasiakirjallisuudelle, Vinttikamarissa


Loppukohtaus

- tarinan loppu yllättää ja kutsuu lukemaan seuraavaa osaa, Risingshadow, NermiEddlitt

tarinan päätös ansaitsee erityiskiitokset; loppukohtaus on melko vaikuttava, Morren maailma

- loppuhuipennus tuli suorastaan ahmittua, loppu jää loistavasti avoimeksi, Kirsin Kirjanurkka

- loppu antaa olettaa jatkoa seuraavan, ainakin toivon sitä kovasti, Hemulin kirjahylly

- tarinan loppu oli mielestäni todella hyvä ja selkeä, Mustemaailmani

- on ilmeisesti pakko lukea toinenkin osa; kirja loppuu kutkuttavaan tilanteeseen, Booking it some more


Omaperäisyys

- nousi myös mietteitä siitä, kuinka paljon omaa kirjailija lopulta olikaan keksinyt, vai oliko hän vain antanut vanhoille asioille uudet nimet, Risingshadow, Orduuka

vaikka fantasian peruspiirteet ovat jo monesta tarinasta tuttuja, Meresmaa onnistuu luomaan niistä omaperäisen ja kiinnostavan versionsa, Kirjavinkit, Salla P.

- jossain määrin aika perinteisiä fantasiakirjallisuuden elementtejä, kujerruksia

- kilpailee tasavahvasti ulkomaisten kirjojen kanssa kaikilla tasoilla, Hemulin kirjahylly

- odotukset jostakin omaperäisemmästä olivat aika korkealla (mifongeista), Kirsin kirjanurkka

- perinteestä ammentaa myös tarina, Kirsin kirjanurkka

- ehkä tulevaisuudessa liikutaan omaperäisemmillä vesillä, Lukemisen kartasto


(Kommentti: omaperäisyys on sana, joka nousee esille niin kustannuskynnyksen ylittämisessä kuin julkaisemisen myöhemmässäkin vaiheessa. "Kiva tarina, mutta onko se omaperäinen?" "Kuinka monta kertaa tämäkin tarina pitää kertoa?" Omaperäisyyden vaade voi turhauttaa, sillä senkin kokemus on usein subjektiivista. Voisikin melkein lohkaista, että jos jokin luettu tuntuu kovin omaperäiseltä, ei vain ole lukenut tarpeeksi. Tämä on oikeastaan niin mielenkiintoinen aihe, että siitä pitää tehdä oma postaus.)


SUMMA SUMMARUM:

Mifongin perintö ihastutti joitakin, toiset pudistelivat päätään ja kolmannet kohauttivat olkapäitään. Jakauma lienee melko tyypillinen viihdekirjalle. Ilahduttavaa oli huomata, että vaikka kirja ei olisi saanut aivan liekkeihin, monet suunnittelivat jatko-osan lukemista. Silloin on onnistuttu ainakin herättämään uteliaisuutta, jos ei aivan vakuuttamaan.

Jonkin verran on tullut kysymyksiä, että millä tavalla esikoisesta saamani palaute on vaikuttanut tai vaikuttaa jatko-osiin tai kirjoittamiseeni ylipäätään. Kysymys on vaikea, sillä jos vastaa ettei mitenkään, voi antaa mielikuvan, ettei välittäisi palautteesta ja niiden antajista lainkaan ja se ei pidä paikkaansa. Yhteenvedosta huomaa kuitenkin sen, että sama teos voi kerätä aivan vastakkaisia mielipiteitä -- ja tässä tuleekin avainsana: mielipide. Jokainen muodostaa oman mielipiteensä lukemastaan melkoisen sattumanvaraisesti eikä kirjailija voi yrittää ennustaa seuraavien teostensa kohdalla, että mitenkähän tämän nyt kokisi palautteenantaja X, kun edellisessä kirjassa moitti tätä ja tuota. Ei kukaan pysty kirjoittamaan niistä lähtökohdista. Ja samalla kun yhteen suuntaan kumartaa, toiseen pyllistää.

Tässä mielessä valmiista teoksesta saatu palaute vaikuttaa hyvin vähän siihen, mitä kirjailija tulevaisuudessa kirjoittaa. Asia on kuitenkin monimutkaisempi, sillä jos palautetta ei saa lainkaan tai jos saa vain yltiönegatiivista, voi herkempi kirjailija lopettaa kirjoittamisen tykkänään. Kirjailija kirjoittaa ensimmäisen version itselleen ja vasta toisen (ja kolmannen ja neljännen) lukijalle. Suurin palkinto saavutetaan, kun kirja julkaistaan ja se itsenäistyy. Kirja, jolla ei ole lukijoita, on kirjailijalle karvas pettymys. Siksi palaute on tärkeää.

***

Tuleeko teille, jotka olette jaksaneet lukea kolmiosaisen yhteenvedon (tai ehkä jopa Mifongin perinnön), jotain sanottavaa mieleen aiheesta? Onko jokin osa-alue jäänyt kokonaan käsittelemättä tai minkälaisia johtopäätöksiä itse vetäisitte palautteesta? Mikä teidän mielestänne on palautteen tarkoitus?

6 kommenttia:

  1. Tosi hieno idea koota ja käydä palautetta läpi kirjailijan näkökulmasta. Syntyi mielenkiintoinen kokonaiskuva! Palaute on kirjailijalle siitä kinkkinen juttu, että toki sen pistää korvan taakse ja sitä miettii, mutta toisaalta sen ei voi antaa kovin paljon vaikuttaa kirjoittamiseen. Kirjailijan täytyy ensisijaisesti kertoa tarina itselleen ja vasta sen jälkeen muille. Ja tarvitseeko kirjailijan aina miellyttää? Viihdekirjailijankaan?

    Olen vuoden sisään seuraillut suomalaisten fantasiakirjojen kritiikkejä nimenomaan kirjailijan näkökulmasta ja pannut merkille, että aina toisinaan palautteessa esitetään kysymys siitä, kenelle kirja on suunnattu. Jos kustantamo, kirjakauppa ja/tai kirjasto kaikki sanovat, että tämä on nuortenkirja, useimmille lukijoille se tietenkin silloin on ensisijaisesti nuortenkirja, vasta sitten genrensä edustaja. Se luetaan "nuortenkirjalasit" päässä ja lukemisen julkituominen vaatii usein selittelyä. "Luin tämän nyt sitten, vaikka tämä onkin nuortenkirja..."

    Mutta on jotenkin ihan käsittämätön tämä vallalla oleva mentaliteetti, että kaikki suomalainen spefi olisi lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Onneksi on sentään Osuuskumma! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tosi hieno idea koota ja käydä palautetta läpi kirjailijan näkökulmasta."

      Mietin jonkin aikaa, että saako näin tehdä (julkisesti). Kuten tuossa yhteenvedon ekassa osassa kirjoitinkin, kirjailijan vastaamista palautteeseen -- saati kritiikkiin -- ei katsota hyvällä, mutta sitten ajattelin, että plääh, ajat muuttuvat ja tällaisen tilinpäätöksen olisin joka tapauksessa itselleni tehnyt, joten miksi ei saman tien tarjota esikoiskirjailijan vuotta seuranneille sama informaatio.

      Kenties siitä pystyy oppimaan joku muukin kuin minä. :)

      "Ja tarvitseeko kirjailijan aina miellyttää? Viihdekirjailijankaan?"

      Niin, hyvä kysymys! Olen vähän sitä mieltä, että jos haluaa kirjoittaa viihdekirjoja, jotka viihdyttävät, niin ihan hirveän kokeelliseksi ei kannata mennä. Tai jos haluaa säilyttää tietyn lukijakunnan, pitäytyy niin sanotusti karsinassaan.

      Kirjailijoilla on varmasti muitakin syitä julkaista teoksiaan kuin lukijoiden miellyttäminen (vaikka tokihan kaikki janoavat jonkinlaista tunnustusta)-- kuten vaikka shokeeraaminen. Jokainen kirjoittaa omista lähtökohdistaan, ja kuten sanoit, kirjoittaa ensin itselleen. On pysyttävä rehellisenä ja tehtävä niin kuin sydän sanoo, koska kaikkia ei voi koskaan miellyttää.

      Uskon, että suomalaisen spefin lasten- ja nuortenkirjallisuusleimakin tulee kustantamoissa muuttumaan -- muunkin kuin maagisen realismin osalta. Ehkä sitten realistia nuorten kirjojakin mahtuu runsaammin joukkoon. ;)

      Poista
  2. Onko saamissasi palautteissa kiinnitetty huomiota kirjan teemaan? Tai oletko itse pohtinut sitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teemojen tutkiskelua ei ole palautteissa hirveästi esiintynyt, kenties siksi, että ne ovat mielestäni melko tyypillisiä seikkailufantasiakirjalle. Ja niitä tosiaan on useampia, enkä tiedä olenko mahtanut kaikkia sivuteemoja löytääkään!

      Näkyvimpiä teemoja esikoisessa ovat varmasti kasvaminen puolivallattomasta prinsessanhupakosta vastuulliseksi aikuiseksi naiseksi ja äidiksi, äitiys ylipäätään (tämä itse asiassa ei ole tyypillinen seikkailutarinateema), ystävyys, rakkaus, petos ja vallanhimo.

      Teemoja ei tule kirjoittaessa kauhean aktiivisesti pohdittua, vaan ne syntyvät tarinaan kuin itsestään. Editointivaiheessa niitä on kyllä hyvä pohtia, sillä oman kokemukseni mukaan joihinkin teemoihin saattaa jumiutua, jos ne ovat itselle erityisen tärkeitä. Tunnistaminen on ensimmäinen askel syvempää ymmärrystä siitä, mitä oikeastaan on kirjoittamassa. Ja myös vapautumista.

      Poista
  3. Hei, nämä postaukset ovat ihana idea. Ja palaute kuulostaa hyvältä. Hyvä sinä!

    VastaaPoista