17.1.2017

Kevään julkaisuja

Vierivä kivi ei sammaloidu, eikä sammaloidu vierivä kirjailijakaan.

Helmikuun helistessä maailmaan putkahtaa kaksi Osuuskumma-julkaisua, joissa olen:

Raapaleantologia Ajantakojat




sekä kissoihin keskittyvä Varjoisilta kujilta, jossa ilmestyy historiallisfantastinen novellini Hän kehrää.



Edellä mainittujen lisäksi myöhemmin keväästä tulee kolmaskin antologia, josta olen kovasti innoissani, mutta siitä enemmän sitten kun sen aika on.

Osuuskumman kevään julkaisuohjelman pääsee näkemään uusimmasta Kummalogista.

15.1.2017

Ihmiskoe

Joskus viime kesänä oivalsin, että kirjoittaahan voi missä tahansa, joten mitäpä jos ensi talvena kirjoittaisin jossain, missä on valoisampaa ja kenties hieman lämpimämpää kuin Suomessa. Kokemuksesta tiedän, etten yksin lähtisi ulkomaille pitkäksi aikaa kirjoittamaan: introverttipuoli minussa saa yliotteen kun vastaan tulee vieras maa ja kulttuurishokki ja siihen päälle vielä voimakas eläytyminen sisäiseen maailmaan luovan kirjoittamisen myötä. Viikonloppu tai viikko menee vielä kevyesti (joskin siinä ajassa en pysty laskeutumaan kirjoittamisen loveen) mutta viikkokausia? Ei kiitos, ei kuulosta hyvältä.

Vaan entäpä jos lähtisimmekin porukalla? Onhan saman dilemman äärellä oltava muitakin kirjailijoita.

Niin olikin, tai ainakin löytyi heitä, joiden mielestä idea oli hyvä. Niinpä meillä on nyt villa vuokrattuna kuukaudeksi Espanjassa. Sinne suuntaan huomenna.

Kirjoittamaan.

Tämä on se ihmiskoe. Ensimmäistä kertaa elämässäni lähden täysin vieraaseen ympäristöön näin pitkäksi aikaa romaania kirjoittamaan. Aion keskittyä vain ja ainoastaan siihen, kaikki muu saa odottaa. Syön hyvin, ulkoilen ja nautin seurasta joka toimii vastapainona kirjoitustyön yksinäisyydelle.

Retriitti-idean syntyessä tiedossani ei tietenkään ollut, että sydäntalvella muuttaisin uuteen kotiin ja että pari deadlinea kasaantuu vuodenvaihteeseen. Niinpä tämä lisästressiä aiheuttanut matka on alkanut tuntua siltä, että se on juuri oikeassa kohdassa. En minä kotona pystyisi juuri nyt keskittymään kirjoittamaan, sillä täällä on ihan hirveästi tekemistä muuton myötä. Ja kun ihminen joutuu arjessaan stressiluuppiin, siitä on vaikea murtautua jos ympäristö pystyy tismalleen samana.

Joten lähden. Uudet maisemat, uudet aistimukset. Uusi tarina.

6.1.2017

Uuden ja vanhan rajapinnassa, kaaos

Paukkupakkanen hyytää ulkona, mutta vietän loppiaisaamua uudessa kodissa, jossa ei takkatuli räisky eikä nurkissa vedä. 1920-luvun puutaloidylli on vaihtunut 1960-luvun avaruuteen ja valoon. Pesämäinen ahtaus sisäpihanäkymineen kaupungin keskustassa on muuttunut selkeisiin linjoihin, tilaan ja puistonäkymiin. Luovaa työtä tekevälle ja paljon kotona olevalle esteetikolle (kuten minä) ympäristö on ensisijaisen tärkeä. Edelleen olo on vähän puulla päähän lyöty -- niin nopeasti muuttopäätös syntyi ja nyt, monien vaiheiden jälkeen, uusi koti on se, mihin iskimme silmämme heti ensimmäisenä. "Onko tämä todella meidän?" huomaan ajattelevani, kun vaellan huoneissa. (Nyt kun kaikki huonekalut ja etenkin kirjat on muutettu, pakkohan se on uskoa.)

Uuden kodin ensimmäisen aamun kajoa. (c) J.S. Meresmaa

Talven valo kulkee näissä huoneissa kuin unelma. Itäisestä ikkunasta näkyy auringonnousu, eteläisestä sen lasku. Koko päivän valo läpäisee olohuoneen ja sitä kautta lähes koko asunnon. Ero on huikea siihen, että vanhassa kodissa keskitalven valo piiloutui talojen taa. Tämä kelpaisi ateljeeksi, ja huomaan jo miettiväni, mitä mahdollisuuksia huonekasvien suhteen avautuu.

Ensimmäistä kertaa elämässäni saan kirjaston ja työhuoneen. Kirjastosta olen unelmoinut niin kauan kuin muistan, ja koska olen varsin ahkerasti keräillyt kirjoja vuosien mittaan, niiden pitäminen laatikoissa sängyn alla ja komeroissa ja muissa piilotiloissa on tuntunut siltä kuin niitä olisi liikaa, vaikka eihän herrantähden kirjoja voi olla liikaa -- niille on ollut vain liian vähän tilaa. Nyt kun puran muuttolaatikoita, saan viimein lajiteltua kaikki kirjat samaan tilaan. Mikä nautinto!

Kirjaston hyllyt tosin vielä puuttuvat.
(c) J.S. Meresmaa

Muuttamiseen liittyy toki haikeuttakin. Vanhassa kodissa minusta tuli kirjailija. Sain esikoisen kustannuspäätöksen siellä asuessani, ja olen kirjoittanut kaikki paitsi esikoisen se kotiosoitteenani. Nyt on selkeästi uuden ajan alku. Tänä vuonna ilmestyy viimeinen Mifonki (tuskin maltan odottaa, että pääsen julkistamaan sen nimen ja kannen!) mikä samalla tarkoittaa 10 vuotta kestäneen projektin päätöstä. On lohdullista ajatella, että sen jälkeen Mifonki-sarja on viimein valmis ja sitä on mahdollista päästä lukemaan niin kuin olen ajatellut (eli yhtäjaksoisesti). Lohdullista on myös kirjasarjan ajattomuus. Viiden vuoden päästäkin voi joku tarttua Mifonkeihin ensimmäistä kertaa.

Tulevan työhuoneen maisema oli isossa
roolissa ostopäätöstä tehtäessä.
(c) J.S. Meresmaa
Uusi ulkoinen maisema avaa uusia sisäisiä maisemia. Vielä tässä vaiheessa on paljon kaaosta ja stressiä (mitä ei helpota muutamat päällekkäiset deadlinet ja kirjoitusretriittiin lähtöpäivän lähestyminen), mutta luotan siihen, että keskittymällä asiaan kerrallaan kaaoskin asettuu kestettävään muotoon.

Valoisia talvipäiviä eloonne!

24.12.2016

Kirjaisaa joulua

Joulu ja kirjat kuuluvat yhteen. Siksi tänä vuonna annan pelkkiä kirjoja lahjaksi. Kirjakauppojen jonoista ja tyhjentyvistä hyllyistä päättelen, että kirja kelpaa myös monille muille edelleen. Erinomaista.

Kirjaisaa joulua teille, rakkaat lukijat!


(c) J.S. Meresmaa

20.12.2016

Kirjalahja, paras lahja: Meresmaan vinkkilista

Kirjoja on ilmestynyt tänäkin vuonna niin paljon, että mitä ihmettä sinne pukinkonttiin oikein pakkaisi?

Kas tässä muutama vinkki hyviksi havaituista. Listani on poiminta omista hankinnoista.


Novelleja ja muuta lyhyempää:

Katri Alatalo: Älä riko pintaa


Katri Alatalon kauhusävyiset fantasianovellit vievät lukijansa pohjoiseen Talvilaaksoon ja kaukaisille Kesäsaarille. Novellit sijoittuvat Mustien ruusujen maa -romaanitrilogiasta tuttuun maailmaan, mutta ne ovat itsenäisiä kertomuksia. Tarinat kertovat perheestä, aikuistumisesta, lähtemisestä ja matkanteosta. Kuolema koskettaa monia tarinoiden henkilöitä, ja jokaisen on valittava oma tapansa suhtautua asiaan: toiset surevat, toiset vastustavat, ja joku odottaa kuolemaa luokseen kuin vanhaa ystävää.

Magdalena Hai: Haiseva käsi


Zombeja, aaveita ja mörköjä ei ole olemassa! Eihän? No, Uhriniituntakaisen kylässä ei aina voi olla varma Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta on yhtä aikaa karmea, kaunis ja ilkikurinen tarinakokoelma nuorille. 

Shimo Suntila: Tähtiviima


Avaruudessa yksikin virhe on kohtalokas. Äärimmäiset etäisyydet ja tähtien neuloma tyhjyys ovat ihmismielelle liikaa. Vain houkat, uhkarohkeat ja konemielet suuntaavat sinne oman henkensä uhalla. Tähtiviima on kokoelma tieteisnovelleja, joissa ihminen on pieni ja avaruus valtava. Silti kaikki ei ole lohdutonta – joskus joku rohkea jää eloon ja saattaa muuttaa maailmaa piirun verran paremmaksi paikaksi.


Romaaneja, jotka sopivat myös nuoremmalle lukijalle:

Salla Simukka: Sisarla


Sisarla on tarina sielunsisaruudesta. Se on myös tarina Salamaisuuksien puutarhasta ja Silmiöiden merestä ja sudenolennoista ja rikkoutuvista peileistä ja sirpaleista, jotka jäädyttävät.


Sari Peltoniemi: Taivazalan joutsen


Kuka Kielisen asukkaista on avaimenkantaja? Uuden, jännittävän Avaimenkantaja-triogian ensimmäinen osa.

Mirandan, Veeran ja Olavin kesä huipentuu hurjaan seikkailuun, joka muuttaa heidän elämänsä ja käsityksensä niin Kielisestä kuin sen asukkaistakin: Kielisestä on ikiaikaisia yhteyksiä muihin maailmoihin ja kylässä asuu avaimenkantaja, joka voi liikkua maailmojen välillä.

Mervi Heikkilä: Tuonella kulkijat



Roona ei ole kuin muut. Roonalla on salaisuuksia. Sellaisia, että lomareissu Turkuun muuttuukin ihan toisenlaiseksi matkaksi. 
Mervi Heikkilän ”Tuonella kulkijat” kulkee petojen polkuja synkän metsän siimekseen ja Tuonen virran rantaan, ikiaikaisten arvoitusten äärelle. Tuonella kulkijat on Louhi-sarjan II osa.



Romaaneja:

Elina Pitkäkangas: Kuura


Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva. 

Samuli Antila: Vasalli

Anton havahtuu Kalevankankaan taisteluiden keskellä ja joutuu mukaan salaperäisen veljeskunnan ikiaikaisiin juonitteluihin. Sotien laineet pyyhkivät yli Suomen. Anton yrittää pysyä hengissä ja ymmärtää, kuka käskee ketä. Löytyykö vastaus ikiaikaisesta Metsästä vai joutuuko Anton metsänpeittoon?

Tiina Raevaara: Korppinaiset

Yön sävyissä hehkuva romaani pakottavasta rakkaudesta 
Johannes palaa isovanhempiensa unohdettuun perintötaloon, jonka aikoo kunnostaa kodiksi itselleen ja kadotetulle rakastetulleen Aalolle. Talo pitää sisällään outoja vihjeitä hänen isänsä kuolemasta, jota hän on pitänyt onnettomuutena, mutta menneisyys pakenee hänen ulottuviltaan aivan kuin Aalo vuosia aiemmin. Isän kohtalo vaivaa Johanneksen mieltä yhä pahemmin. Samalla hänen täytyy voittaa Aalon sydän takaisin puolelleen.

13.12.2016

Tähtiä ja vaeltamista

Ostin eilen pöytäkalenterin. Tajusin pakanneeni kaikki muistikirjat ja kalentereiksi kelpaavat muuttolaatikoihin, joten hankinta oli tehtävä. Illan käytin siihen, että merkitsin ylös kaikki tiedossa olevat menot ensi vuodelle ja kas, kevät ja kesä on täynnä. TÄYNNÄ.

Niin että. En oikein tiedä, pitäisikö olla ahdistunut vai onnellinen. Hieman kumpaakin, ehkä se on ihan kelpo olotila ihmiselle. Kauhun kiikkulauta, siitä olen kirjoittanut ennenkin. Ensi vuosi aloitetaan uudessa asunnossa. Johan sitä tuli vaellettua turhan monessa kämpässä ja todettua, että ei, tämäKÄÄN ei ole meidän kotimme. Joulua en ole juuri ajatellut tai valmistellut, kalenterin luukutkin olen unohtanut avata.

Joo, tässä on nyt vähän kaikenlaista...




Julkaisuvuosi 2016 sai kuitenkin upean päätöksen Tähtivaeltajassa julkaistussa haastattelussa ja novellissa Ikuisesti niin kuin aina. Kiitos Anne Leinoselle haastattelusta, Toni Jerrmanille Tähtipaikasta ja Minna Jerrmanille uskomattoman upeista valokuvista! Jouko Ruokosenmäki on taiteillut komean kuvituksen novellin yhteyteen ja Maija Pietikäinen taittanut haastattelun niin kauniisti, että ihan sydämessä sykähti.

Ellei Tähtivaeltaja ole jo kolahtanut postiluukusta, hankkikaa se oitis käsiinne!




Muuton ja muun härdellin lomassa kirjailijan elämään kuuluu -- tadaa! -- kirjoittamista. Viimeinen Mifonki ilmestyy ensi vuonna, mutta siinä on vielä tekemistä. Pari muutakin projektia porisee tulilla, koska mihinkäs pantteri täplistään pääsisi. Ja niitä täpliä on monta.

Jossain vaiheessa oli ajatus järjestää kirja-arvonta täällä blogissa, mutta energia ei ole riittänyt. Oh well, kirjoja saa kirjakaupasta, ja ellei sieltä, niin varmuudella seuraavista osoitteista:

Mifongin mahti, Mifongin kätkemä, Mifongin kadottama: Myllylahdelta!

(Mifonki-sarjan kaksi ensimmäistä osaa, Perintö ja Aika, löytyvät Kariston kirjakaupasta.)

Naakkamestari: Robustokselta!

Keskilinnan ritarit (sekä novelliantologiat): Osuuskummalta!

***

Valonsäteitä talvipäiviinne!

28.11.2016

Fantastista menoa Tampereella

Rakkaat ihmiset!

Juhlimme kotimaista fantasiaa Tulenkantajien kirjakaupalla 9.12. klo 18 alkaen Osuuskumman tuore esikoisromaani, Christine Thorelin Liskon häntä, edellä!



Nyt on oiva tilaisuus tulla tekemään joululahjahankintoja signeerauksien kera: kaupalla on hieno valikoima kotimaista scifiä ja fantasiaa. Paikalla ovat esikoiskirjailija Thorelin lisäksi ainakin Anne Leinonen, Saara Henriksson, Hanna Morre, Kari Välimäki ja meikäläinen.

Tervetuloa!

18.11.2016

Kirjailija arvioiden lukijana

Tiedän, että otsikon aihe herättää monenlaisia tuntemuksia. On heitä, jotka vahvasti ovat sitä mieltä, ettei kirjailija saa osallistua keskusteluun, jota hänen kirjoittamansa teos herättää. Hän ei etenkään saa vastata kritiikkiin (vaikka asiatiedoissa olisi mitä virheitä), saati loukkaantua siitä. Monessa tilanteessa näin uskovat ovat oikeassa. Lukijalla on täysi oikeus tehdä kirjasta oma tulkintansa. Kirjailija ei sitä voi sanella, eikä siihen puuttua, mutta kyllä minun mielestäni teoksesta voidaan keskustella -- jopa niin, että kirjailija on osallisena siinä.

Mitäpä muuta kirjailijahaastattelut ovat? Miten muuten lukija saisi tietää kirjan synnystä tai prosessin vaiheista? Yksi minulle hedelmällisimpiä kokemuksia on ollut kutsu lukupiiriin: Niin monia näkökulmia! Niin monipuolista keskustelua!

Avainasemassa mielestäni on kunnioitus: Kunnioitetaan sitä, jos joku ei halua osallistua sekä sitä, jos joku haluaa. Niin kirjailija kuin lukija.

***

En kuulu niihin kirjailijoihin, jotka jättävät arviot kirjastaan lukematta. Olen aivan liian utelias tietämään, miten luomani tarina rakentuu lukijoiden päässä. Minua todella kiinnostaa, mitkä ovat asioita, jotka he nostavat pääkohtina esille, miten he tulkitsevat valitsemiani sanoja, kohtauksia tai luomiani henkilöhahmoja; millaisia yhteyksiä ja merkityksiä he löytävät tekstistä. Hyvin usein on niin, että myös minä löydän jotain uutta tarinasta. Toisinaan en tunnista tarinaani lainkaan, mikä sekin on mielenkiintoista.

Tarina on kommunikaatiota. Kirjailijan päästä paperille, paperilta lukijan päähän. Ajatusten, kuvien ja tunteiden siirtämistä. Vau! On aivan valtaisan hienoa päästä lukemaan arvioita ja lukutunnelmia, jotka näin nettiaikana ovat minunlaisilleni pienemmillekin nimille tarjolla ja erityisessä arvossa. (Sanomalehtikritiikkejä ei ole tullut tietooni vielä yhden yhtä, ja voi olla ettei niitä tulekaan. Nuorten spefi ei ole se, mistä ensimmäisenä riennetään kirjoittamaan, valitettavasti.)

Naakkamestari on ollut monella tapaa tähän mennessä kunnianhimoisin tarinani. Ensinnäkin se oli raskas kirjoittaa päähenkilönsä Ennin vuoksi. Toiseksi tein mittavan taustatyön Tampereen historiasta voidakseni luoda uskottavan vaihtoehtohistorian, ja siihen päälle tuli sitten vielä haastava duuni luonnontieteiden puolelta, kun loin sulkatallennusjärjestelmän ja karttamallinnuksen. (Näistä tulen kirjoittamaan tulevaisuudessa tarkemmin.) Onkin ollut ilahduttavaa huomata, että jo tähän mennessä lukijat ovat nostaneet esille oikeastaan kaikki itselleni tärkeät aiheet ja teemat, ja tehneet hyvin tarkkoja havaintoja ja tulkintoja kirjasta.

Katsotaanpa!

***

Muoto ja rakenne

"Koska kirja on hyvin klassinen pienoisromaani, se rakentuu vahvasti ideansa ja tarinansa ympärille. [...] Se onkin varsin tyylipuhdas esimerkki siitä, millaiseen kerrontaan pienoisromaanin muoto ja pituus sopivat." - Miina Hakonen, Risingshadow

"Harmitti, että Ennin tarina oli niin lyhyt. Toisaalta kirjan loppupuolella ymmärsin, että se oli Ennin tarina. Se ei olisi voinut jatkua pidempään." - Reta, Todella vaiheessa

"Meresmaa on hyödyntänyt hauskasti Aamulehteä vuosisadan vaihteesta, muokkaillut ja sepittänyt lehtitekstejä. Reilut sata vuotta vanha sanomalehtikieli nostaa hymyn huulille." - Ofelia, Ofelia Outolintu


Ydintarina

"Avauksessa toistuvat klassisen orpotarinan kulissit, mutta se toimii Naakkamestarissa yllättävän hyvin. Kun kyse on vaihtoehtohistoriasta, tutut lähtökohdat antavat enemmän tehoa niille asioille, jotka ovat toisin." - Miina Hakonen, Risingshadow

"Kirja kuulosti minusta aika kliseiseltä tuhkimotarinalta; rampa orpotyttö ilman ystäviä työskentelee perheelle, jossa häntä inhotaan avoimesti, yhtenä päivänä tyttö löytää eläimen ja siitä alkaa seikkailu. Tuttua huttua, jonka Meresmaa vie onneksi hieman erilaisemmille urille kuin asetelmasta saattaisi kuvitella, mutta tarinassa on silti jonkinlaista tuhkimomaisuutta." - Ethell Red, Kansientakaiset maailmat


Teemat

"Työläisten oikeudet, eriarvoisuus ja sodan sekä väkivallan uhka kirjoitetaan Naakkamestarissa esiin vaihtoehtohistorian kautta, tavallisten ihmisten ja ursiinien välisenä skismana. Ursiinit ovat kielletty kansanryhmä, joilla on oma uskontonsa, jota syrjitään, epäillään sekä syystä että syyttä terroriteoista ja vallankumouksen suunnittelusta… niin, ehkäpä tästä voi lukea jotain niin historiasta kuin nykypäivästäkin." - Reetta Saine, IBBY Finland

"Kirjassa minua kiinnostivat eritoten ursiinit, jotka ovat halveksittu vähemmistö, jonka oikeuksia pyritään kaventamaan yhteiskuntarauhan säilymiseksi. Eniten kränää ursiinien ja valtaväestön keskuudessa aiheuttaa uskonto, mikä oli kirjassa mielenkiintoista, sillä lastenkirjoissa puhutaan harvoin uskonnoista (vaikka niistä pitäisi puhua) ja vielä harvemmin niin, että kristinuskoa kuvattaisiin sortavana."  - Ethell Red, Kansientakaiset maailmat


Lopetus

"Se herättää positiivisessa mielessä ristiriitaisia tunteita: ainakin minua se karmi, vaikka oli ikään kuin onnellinen. Olisinko ollut valmis samaan kuin Enni? Oliko tyttö rohkea vai uhrautuiko hän? Tarinan loppu jää pyörimään mieleen ja mietittämään. Se saa kylmät väreet menemään selkäpiitä pitkin varmasti vielä pitkään kirjan lukemisen jälkeen." - Ofelia, Ofelia Outolintu

"Kirjan lopusta minulle jäi ristiriitaiset fiilikset, toisaalta se oli onnellinen loppu Ennille, mutta minusta oli surullista, että hän piti kohtaloaan onnellisena, sillä minua se vain ahdisti." - Ethell Red, Kansientakaiset maailmat



Kohderyhmä

"Tuplaluokitus nuorten ja aikuisten kirjoihin on juuri oikea." - Reetta Saine, IBBY Finland

"Yhteiskunnallisten aiheiden kuten syrjinnän käsittely lastenkirjoissa olisi tärkeää, mutta harvoin sitä uskalletaan tehdä. Aiheen käsittely tekee kirjasta kiinnostavan myös kohderyhmää vanhemmalle lukijalle." - Ethell Red, Kansientakaiset maailmat

"Naakkamestari sopii erinomaisesti sekä lapsille että aikuisille – se on kirja, joka ei aliarvioi lukijoitaan, mutta ei myöskään pröystäile hienoilla termeillä. Ylipäätään Naakkamestari on erinomainen opaskirja suomalaisen steampunkin maailmaan tutustuvalle." - Miina Hakonen, Risingshadow

***

Arviot löytyvät täydellisessä mitassaan:

Reetta Saine, IBBY Finland
Reta, Todella vaiheessa
Ofelia Outolintu
Miina Hakonen, Risingshadow
Ethell Red, Kansientakaiset maailmat


14.11.2016

Talviteloille

Syksyn isot tapahtumat ovat takanapäin, ja tämän vuoden kirjalliset tuotokset kansien välissä (okei, yksi novelli tulee vielä). On aika syventyä kehräämään uusien tarinoiden lankoja. Villat näihin on jo kerätty.

Euroconissa oli mahtavaa. Ei siitä muuta voi sanoa. Itse tapahtuma pidettiin keskeisellä paikalla, ja oli huikeaa tutustua niin ulkomaisiin pienkustantajiin kuin kirjailijoihin. Tuli luotua paljon kontakteja, jotka toivottavasti poikivat jotain konkreettista tulevaisuudessa. Antologiamme Luces del norte herätti suurta kiinnostusta. Se oli tapahtuman isoimman kirjakaupan, Gigameshin, toiseksi myydyin teos!

Tanya Tynjälä, pääkääntäjämme ja tulkkimme reissussa, on kirjoittanut antologiasta Amazing Storiesissa.

Pitopaikka. (c) J.S. Meresmaa

Barcelona on mieletön kaupunki. Keskustan vanhat talot ja kapeat kujat, kaikkialta vilkkuvat historian kerrostumat, art nouveau, aurinko, palmut ja  -- lopulta -- hiekkarannat ja meri lyhyen metromatkan päässä. Meren läheisyyden unohti helposti varjoisilla kujilla korkeiden talojen puristuksessa. Espanjaa osaamattomana oli kiva huomata, että englannilla pärjäsi, ja toki espanjan sanonnat alkoivat nopeasti tarttua. Viimeisenä iltana tilasin meille pienestä kreikkalaisesta gyros-paikasta ruoat turvautumatta englantiin. Saatiin mitä haluttiin, vaikkakin jokseenkin huvittuneiden hymyjen kera.

Barcelonan vuoden 1888 maailmannäyttelyn jälkiä
Parc de la Ciutadellassa. (c) J.S. Meresmaa

Olen nykyään Instagramissa, joten runsaampaa kuvasatoa pääsee vilkaisemaan sieltä!

***

Talvitelat tarkoittavat tapauksessani siis ennen kaikkea kirjoittamista: uuden luomista. Novellia, kuvakirjaa ja Mifonkeja. Kirjoitushimo on kasvanut valtavaksi, mutta vähän vatsanipistelyjäkin on: itsensä haastamisia.